kalevalan toimija, Avainsana: Väinämöinen

Väinämöinen on Kalevan väen johtaja ja merkittävä tietäjähahmo Kalevalassa. Väinämöisen säännöllisenä epiteettinä on vanha, vaka vanha ja harvemmin esiintyvä luonnehdinta viisas. Kertosäkeenä esiintyy usein tietäjä iänikuinen tai laulaja iänikuinen. Väinämöisen nimi on johdettu sanasta väinä, joka tarkoittaa leveää ja syvää, hitaasti virtaavaa jokea tai kapeahkoa merensalmea. Väinämöinen on keskushenkilö Karjalan kansanrunoudessa, mutta Inkerin runostossa hän esiintyy harvoin ja virolaisessa vanhassa runoudessa häntä ei tunneta lainkaan. Lönnrot on koostanut Väinämöisen hahmon useista kansanrunolähteistä. Tutkijat ovat ryhmitelleet Väinämöis-mielikuvaston neljään peruskategoriaan, jotka kuvaavat tämän monimuotoisen runojen sankarin eri puolia. Väinämöinen esiintyy tämän luokittelun mukaan seuraavissa rooleissa: 1.) alkumeressä ajelehtivana luomistyöhön osallistuvana luoja-jumalana, 2.) kulttuuriheeroksena, joka veistää ensimmäisen veneen, valmistaa kalanluisen kanteleen ja lumoaa soitollaan koko luomakunnan, 3.) samaanisankarina ja suurena tietäjänä, joka parantaa loitsuilla Pohjolan emännän tautihyökkäykset, hakee maagista tietoa tietäjien kantaisältä Antero Vipuiselta ja mahtavan tietämyksensä turvin voittaa loitsutaistelussa nuoren Joukahaisen sekä selviytyy tietäjän hallitsemien muodonmuutosten avulla Tuonelan matkalla kohtaamistaan vaaroista, 4.) suurena merenkävijäsankarina ja kosiomiehenä samporunoissa ja Kilpakosintarunoissa. Lönnrot rakensi Väinämöisestä Kalevalan keskeishahmon, mutta jo runonlaulajat ovat sommitelleet Väinämöisen hahmon ympärille koostettuja pienoiseepoksia. Näitä yhdistelymahdollisuuksia tarjosi Sampo-runosto, Laivaretki- ja kanteleen soitto -teema sekä kalevalamittaisessa runoudessa esiintyvien sankareiden kosiomatkat Pohjolaan.