suomalainen kulttuuri semanttisessa web 2.0:ssa
Ohje | Pääsivu | Tietoa portaalista | Lähetä palautetta 

Kieli: suomi | svenska | English 
 Pikahaku:
Karttahaku ja selailu Yhteyshaku Hae ja jäsennä Kokoelmat Suomen historia Taidot Elämäkerrat Kalevala Karjala

runo: Yhdeksäsneljättä runo


Yhdeksäsneljättä runo

Vaka vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:"Ohoh seppo Ilmarinen!Lähtekämme Pohjolahanhyvän sammon saa'antahan,kirjokannen katsantahan!"
Se on seppo Ilmarinensanan virkkoi, noin nimesi:"Ei ole sampo saatavana,kirjokansi tuotavanapimeästä Pohjolasta,summasta Sariolasta!Siell' on sampo saatettuna,kirjokansi kannettunaPohjolan kivimäkehen,vaaran vaskisen sisähänyheksän lukon ta'aksi;siihen juuret juurruteltuyheksän sylen syvähän,yksi juuri maaemähän,toinen vesiviertehesen,kolmas on kotimäkehen."
Sanoi vanha Väinämöinen:"Veli seppo, veikkoseni!Lähtekämme Pohjolahantuon on sammon saa'antahan!Laatikamme laiva suuri,johon sampo saatetahan,kirjokansi kannetahanPohjolan kivimäestä,vaaran vaskisen sisästä,yheksän lukon takoa!"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Vakavampi maisin matka.Lempo menköhön merelle,surma suurelle selälle!Siellä tuuli turjuttaisi,siellä viskaisi vihuri,saisi sormet soutimeksi,kämmenet käsimeloiksi."
Sanoi vanha Väinämöinen:"Vakavampi maisin matka,vakavampi, vaikeampi,vielä muuten mutkaisempi.Lysti on venon vesillä,purren juosta jolkutella,ve'et väljät välkytellä,selät selvät seurustella:tuuli purtta tuuittavi,aalto laivoa ajavi,länsituuli läikyttävi,etelä e'elle viepi.Vaan kuitenki kaikitenki,kun et mieline merisin,niin on maisin matkatkamme,rantaisin ratustelkamme!
"Tao nyt mulle uusi miekka,tee miekka tuliteräinen,jolla hurttia hutelen,Pohjan kansan kaikottelensaaessa otolle sammontuonne kylmähän kylähän,pimeähän Pohjolahan,summahan Sariolahan!"
Tuo on seppo Ilmarinen,takoja iän-ikuinen,tunki rautoja tulehen,teräksiä hiiloksehen,kultia koko piosen,hope'ita kourallisen.Laittoi orjat lietsomahan,palkkalaiset painamahan.
Siitä seppo Ilmarinen,takoja iän-ikuinen,katsoi alle ahjoksensa,lietsimensä liepehelle:näki miekan syntyväksi,pää kullan kuvauvaksi.
Siitä seppo Ilmarinen,takoja iän-ikuinen,katsoi alle ahjoksensa,lietsimensä liepehelle:näki miekan syntyväksi,pää kullan kuvauvaksi.
Otti ainehet tulesta,tempasi hyvät takehetahjosta alasimelle,vasarille, valkkamille.Takoi miekan mieltä myöten,kalvan kaikkien parahan,jonka kullalla kuvasi,hopealla huolitteli.
Vaka vanha Väinämöinentuli tuota katsomahan.Sai miekan tuliteräisenkätehensä oikeahan.Katselevi, kääntelevi;sanan virkkoi, noin nimesi:"Onko miekka miestä myöten,kalpa kantajan mukahan?"
Olipa miekka miestä myöten,kalpa kantajan mukahan,jonka kuu kärestä paistoi,päivä paistoi lappeasta,tähet västistä välötti,hevonen terällä hirnui,kasi naukui naulan päässä,penu putkessa puhusi.
Sylkytteli miekkoansavuoren rautaisen raossa.Itse tuon sanoiksi virkki:"Jo minä terällä tällävaikka vuoret poikki löisin,kalliot kaha jakaisin!"
Itse seppo Ilmarinensanan virkkoi, noin nimesi:"Milläpä minä poloinen,millä, tuima, turveleime,hyöteleime, vyöteleimemaan varalle, veen varalle?Joko luustoihin lueime,rautapaitoihin paneime,teräsvöihin telkitäime?Mies on luustossa lujempi,rautapaiassa parempi,teräsvyössä tenhoisampi."
Lähteä luku tulevi,liitto käyä kerkiävi.Yks' on vanha Väinämöinen,toinen seppo Ilmarinenläksivät hevon hakuhun,kuloharjan kuuntelohon,suvikunnan suitset vyöllä,varsan valjahat olalla.Kahen etsivät hevoista,päätä puitse katselevat,tarkasti tähystelevätympäri salon sinisen:löytivät hevon lehosta,kuloharjan kuusikosta.
Vaka vanha Väinämöinen,toinen seppo Ilmarinenpainoi päähän kullan päitset,suvikunnan suitset suuhun.
Ajoa ratustelevatkahen miehen rantamaata:kuului rannalta kujerrus,valitanta valkamalta.
Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Siell' on impi itkemässä,kana kaikerrehtamassa!Joko käymme katsomahan,likeltä tähystämähän?"
Itse astuvi likemmä,meni luota katsomahan.Eipä impi itkekänäeikä kaikerra kananen:oli pursi itkemässä,venonen valittamassa.
Virkki vanha Väinämöinenluoksi purren päästyänsä:"Mitä itket, puinen pursi,vene hankava, valitat?Itketkö sä puisuuttasi,hankavuuttasi haveksit?"
Pursi puinen vastoavi,vene hankava sanovi:"Vesille venosen mielitervaisiltaki teloilta,mieli neien miehelähänkorkeastaki ko'ista.Sitä itken, pursi raukka,vene vaivainen, valitan:itken viejäistä vesille,laskijaista lainehille.
"Sanottihin tehtäessä,laulettihin laitettaissasaatavan sotivenettä,vainopurtta puuhattavan,tuovan täyteni eloa,alustani aartehia:ei ole sotahan saatu,eloteillen ensinkänä!
"Muut purret, pahatki purret,ne aina sotia käyvät,tappeloita tallustavat;kolme kertoa kesässätuovat täytensä rahoja,alustansa aartehia.Minä, veistämä venonen,satalauta laaittama,tässä lahon lastuillani,venyn veistännäisilläni.Pahimmatki maan matosetalla kaarien asuvat,linnut ilman ilke'immätpesän pielessä pitävät,kaikki korven konnikatkikokillani koksentavat.Oisi kahta kaunihimpi,kahta, kolmea parempiolla mäntynä mäellä,petäjänä kankahalla,oksilla oravan juosta,penun alla pyörähellä."
Vaka vanha Väinämöinentuossa tuon sanoiksi virkki:"Elä itke, puinen pursi,vene hankava, havise!Kohta saat sotia käyä,tappeloita tallustella.
"Lienet pursi Luojan luoma,Luojan luoma, tuojan tuoma,syrjin syökseite vetehen,laion aalloillen ajaite,ilman kouran koskematta,käen päälle käyttämättä,olkapään ojentamatta,käsivarren vaalimatta!"
Pursi puinen vastoavi,vene hankava sanovi:"Eipä muu sukuni suurieikä veljeni, venoset,lähe työnnyttä vesille,laskematta lainehille,kun ei kourin koskettane,käsivarsin käännettäne."
Sanoi vanha Väinämöinen:"Jos ma sun vesille työnnän,joko juokset soutamatta,airoilla avittamatta,huoparilla huopimatta,puhumatta purjehesen?"
Pursi puinen vastoavi,vene hankava sanovi:"Eipä muu sukuni suurieikä toinen joukkionijuokse sormin soutamatta,airoilla avittamatta,huoparilla huopimatta,puhumatta purjehesen."
Vaka vanha Väinämöinentuosta tuon sanoiksi virkki:"Joko juokset soutamalla,airoilla avittamalla,huoparilla huopimalla,puhumalla purjehesen?"
Pursi puinen vastoavi,vene hankava sanovi:"Jo vainen sukuni muuki,kaikki veljeni, venoset,juoksi sormin soutamalla,airoilla avittamalla,huoparilla huopimalla,puhumalla purjehesen."
Siitä vanha Väinämöinenheitti hiekalle hevosen,painoi puuhun marhaminnan,ohjat oksalle ojenti,lykkäsi venon vesille,lauloi purren lainehille.
Kysytteli puista purtta,sanan virkkoi, noin nimesi:"Oi sie kaareva venonen,pursi puinen, hankaniekka!Ootko kaunis kannannalta,kuin oot kaunis katsonnalta?"
Pursi puinen vastoavi,vene hankava sanovi:"Oonpa kaunis kannannaltasekä pohjalta sijava:soutoa sa'an urohon,ilman istua tuhannen."
Siitä vanha Väinämöinenlauloa hyrähtelevi.Lauloi ensin laitapuolensukapäitä sulhosia,sukapäitä, piipioja,saapasjalkoja jaloja.Lauloi toisen laitapuolentinapäitä tyttäriä,tinapäitä, vaskivöitä,kultasormia somia.
Lauloi vielä Väinämöinenteljot täytehen väkeä,ne on vanhoa väkeä,iän kaiken istunutta,kuss' oli vähän sijoanuorukaisilta esinnä.
Itse istuvi perähän,kokan koivuisen kuvulle,lasketteli laivoansa.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Juokse, pursi, puittomia,vene, väljiä vesiä!Kule kuplina merellä,lumpehina lainehilla!"
Pani sulhot soutamahan,neiet ilman istumahan.Sulhot souti, airot notkui:eipä matka eistykänä.
Pani neiet soutamahan,sulhot ilman istumahan.Neiet souti, sormet notkui:eipä matka eistykänä.
Muutti vanhat soutamahan,nuoret päältä katsomahan.Vanhat souti, päät vapisi:eipä vielä matka eisty.
Siitä seppo Ilmarinenitse istui soutamahan:jopa juoksi puinen pursi,pursi juoksi, matka joutui.Loitos kuului airon loiske,kauas hankojen hamina.
Siitä seppo Ilmarinenitse istui soutamahan:jopa juoksi puinen pursi,pursi juoksi, matka joutui.Loitos kuului airon loiske,kauas hankojen hamina.
Ahti niemellä asuvi,Kauko niemen kainalossa.Kalatuutta Kauko itki,leivätyyttä Lemminkäinen,Ahti aitan pieneyttä,veitikkä osan vähyyttä.
Veisti laitoja venehen,uuen purren pohjapuutapäässä pitkän nälkäniemen,paltalla kylän katalan.
Se oli korvalta korea,silmältä sitäi parempi.Loi silmänsä luotehelle,käänti päätä päivän alle:kaaren kaukoa näkevi,pilven longan loitompata.
Eipä kaari ollutkanaeikä pieni pilven lonka:oli pursi kulkemassa,venonen vaeltamassaselvällä meren selällä,ulapalla aukealla;mies puhas perässä purren,mies sorea soutimilla.
Sanoi lieto Lemminkäinen:"En mä tunne tuota purtta,keksi kelvoista venettä;souten Suomesta tulevi,airon iske'in iästä,melan luoen luotehesen."
Jo huhuta huikahutti,mäjellytti, mäikähytti,huuti mies nenästä niemen,verevä vesien poikki:"Kenen on veno vesillä,kenen laiva lainehilla?"
Miehet purresta puhuvatsekä vaimot vastoavat:"Mi olet mies metsän asuja,uros korven kolkuttaja,kun et tunne tuota purtta,keksi Väinölän venettä,et tunne peräurostaetkä miestä airollista?"
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Jo tunnen peränpitäjänja älyän airollisen:vaka vanha Väinämöinenitse on perän piossa,Ilmarinen airollisna.Minnekkä menette, miehet,kunne läksitte, urohot?"
Sanoi vanha Väinämöinen:"Kohti pohjaista kulemme,kohti kuohuja kovia,lakkipäitä lainehia:sampoa tapoamahan,kirjokantta katsomahanPohjolan kivimäestä,vaaran vaskisen sisästä."
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Ohoh vanha Väinämöinen!Otapa minua, miestä,urohoksi kolmanneksi,kun saat sammon nostantahan,kirjokannen kannantahan!Vielä mieki miesnä maksan,jos saisi tapella tarve:annan käskyn kämmenille,olkapäilleni opaston."
Vaka vanha Väinämöinenotti miehen matkoihinsa,veitikän venosehensa.Se on lieto Lemminkäinenjo tulla tuhuttelevi,käyä luikerrehtelevi.Tuopi laian tullessansavenehesen Väinämöisen.
Sanoi vanha Väinämöinen:"Oisi puuta purressani,laitoa venehessäni,parahiksi painoaki.Miksi laitat laitoasi,puuta purtehen liseät?"
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Ei vara venettä kaa'a,tuki suovoa tuhoa.Use'in merellä Pohjantuuli laitoa kysyvi,vastatuuli varppehia."Sanoi vanha Väinämöinen: