Kahdesviidettä runo
Vaka vanha Väinämöinen,toinen seppo Ilmarinen,kolmas lieto Lemmin poika,tuo on kaunis Kaukomieli,läksi selvälle merelle,lake'ille lainehilletuonne kylmähän kylähän,pimeähän Pohjolahan,miehen syöjähän sijahan,urohon upottajahan.
Kenpä tuossa soutajaksi?Yks' on seppo Ilmarinen.Sepä tuossa soutajaksiairoillen ylimäisille;toinen lieto Lemminkäinenairoillen alimaisille.
Vaka vanha Väinämöinenitse istuihe perähän.Laskea karehtelevi;laski halki lainehien,noien kuohujen kovien,lakkipäien lainehienvasten Pohjan valkamoita,ennen tiettyjä teloja.
Jopa tuonne tultuansa,matkan päähän päästyänsävetivät venosen maalle,tempasivat tervarinnanteloille teräksisille,valkamoille vaskisille.
Tulivat tuville tuosta,pian pistihe sisälle.Kysyi Pohjolan emäntä,tutkaeli tullehilta:"Mipä miehillä sanoma,urohilla uusi tieto?"
Vaka vanha Väinämöinen,tuopa tuohon vastoavi:"Sammosta sanomat miesten,kirjokannesta urosten:saimme sampuen jaolle,kirjokannen katselulle."
Itse Pohjolan emäntäsanan virkkoi, noin nimesi:"Ei pyyssä kahen jakoa,oravassa miehen kolmen.Hyvä on sampuen hyrätä,kirjokannen kahnatellaPohjolan kivimäessä,vaaran vaskisen sisässä.Hyvä olla itsenikisammon suuren haltijana."
Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Kun et antane osoa,tuota sammon toista puolta,niin on kaiken kantanemme,vienemme venehesemme."
Louhi, Pohjolan emäntä,tuo tuosta pahoin pahastui.Kutsui Pohjolan kokohon,nuoret miehet miekkoinensa,urohot asehinensapään varalle Väinämöisen.
Vaka vanha Väinämöinenkävi kanteloisehensa,itse istui soittamahan,alkoi soittoa somasti.Tuota kaikki kuulemahan,iloa imehtimähän,miehet mielellä hyvällä,naiset suulla nauravalla,urohot vesissä silmin,pojat maassa polvillansa.
Väkeä väsyttelevi,rahvahaista raukaisevi:kaikki nukkui kuuntelijatsekä vaipui katselijat;nukkui nuoret, nukkui vanhatVäinämöisen soitantohon.
Siitä viisas Väinämöinen,tietäjä iän-ikuinen,tapasi on taskuhunsa,kulki kukkaroisehensa.Ottavi uniset neulat,voiteli unella silmät,ripset ristihin panevi,painoi luomet lukkosehenväeltä väsyneheltä,urohilta uinuvilta:pani pitkähän unehen,viikommaksi nukkumahankoko Pohjolan perehenja kaiken kyläisen kansan.
Meni sammon saa'antahan,kirjokannen katsontahanPohjolan kivimäestä,vaaran vaskisen sisästä,yheksän lukon takoa,takasalvan kymmenennen.
Tuossa vanha Väinämöinenlauloa hyrähtelevivaaran vaskisen ovilla,kivilinnan liepehillä:jopa liikkui linnan portit,järkkyi rautaiset saranat.
Itse seppo Ilmarinen,tuopa tuossa toisna miesnä.Voilla voiti lukkoloita,saranoita rasvasilla,jottei ukset ulvahuisieikä naukuisi saranat.Lukot sormin luksutteli,salvat kuokalla kohotti:jo lukot lusuna vieri,ovet vahvat aukieli.
Siitä vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:"Oi sie lieto Lemmin poika,ylimäinen ystäväni!Mene sampo ottamahan,kirjokansi kiskomahan!"
Tuopa lieto Lemminkäinentahi kaunis Kaukomieli,kyllä kärkäs käskemättä,kehumattaki kepeä,meni sammon saa'antahan,kirjokannen kiskontahan.Sanoi tuonne mennessänsä,kerskaeli käyessänsä:"Mi lienee minussa miestä,urosta Ukon pojassa,senpä sampo siirtyköhön,kirjokansi kääntyköhönjalan oikean avulla,takakannan koskemalla!"
Siirrytteli Lemminkäinen,siirrytteli, käännytteli,sylin sampoa syleili,polvin maassa puuhaeli:eipä sampo liikukana,kirjokansi kallukana;sen oli juuret juurruteltuyheksän sylen syvähän.
Hyvä on härkä Pohjolassa,jok' on vahva vartalolta,ylen sitkeä sivulta,suonilta kovin sorea;sen on syltä sarvet pitkät,puolentoista turpa paksu.
Otti härän heinikosta,auran pellon pientarelta;sillä kynti sammon juuret,kirjokannen kiinnittimet:saipa sampo liikkumahan,kirjokansi kallumahan.
Siitä vanha Väinämöinen,toinen seppo Ilmarinen,kolmas lieto Lemminkäinensaattelivat sammon suurenPohjolan kivimäestä,vaaran vaskisen sisästä.Veivät sen venosehensa,latjasivat laivahansa.
Saivat sammon purtehensa,kirjokannen kaarillensa;työntivät venon vesille,satalauan lainehille.Tyrskähti veno vetehen,läksi laioin lainehesen.
Kysyi seppo Ilmarinen,sanan virkkoi, noin nimesi:"Minne sampo saatetahan,kunnepa kuletetahannäiltä paikoilta pahoilta,poloisesta Pohjolasta?"
Vaka vanha Väinämöinenitse virkki, noin nimesi:"Tuonne sampo saatetahan,kirjokansi kaimatahannenähän utuisen niemen,päähän saaren terhenisen,siellä onnen ollaksensa,ainian asuaksensa.On siellä vähän sijoa,toki paikkoa palanen,syömätöintä, lyömätöintä,miekan miehen käymätöintä."
Siitä vanha Väinämöinenläksi poies Pohjolasta,läksi mielellä hyvällä,iloten omille maille.Itse tuossa noin saneli:"Käänny, pursi, Pohjolasta,käännäite kohen kotia,perin maille vierahille!
Siitä vanha Väinämöinenläksi poies Pohjolasta,läksi mielellä hyvällä,iloten omille maille.Itse tuossa noin saneli:"Käänny, pursi, Pohjolasta,käännäite kohen kotia,perin maille vierahille!
"Tuuittele, tuuli, purtta,soutele, vesi, venettä,anna airoillen apua,huoparille huoitustanoilla väljillä vesillä,ulapoilla auke'illa!
"Oisiko airot pikkaraiset,soutajat vähäväkiset,pienoiset peränpitäjät,lapset laivan hallitsijat,anna, Ahto, airojasi,venettäsi, veen isäntä,airot uuet ja paremmat,mela toinen ja lujempi,itse airoillen asetu,sovitaite soutamahan!Anna juosta puisen purren,rautahangan hakkaellahalki kuohujen kovien,lakkipäien lainehien!"
Siitä vanha Väinämöinenlaskea karehtelevi.Itse seppo Ilmarinen,toinen lieto Lemminkäinen,nepä tuossa soutelevat,soutelevat, joutelevatselviä selän vesiä,lake'ita lainehia.
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Olipa ennen aikoinani,oli vettä soutajallasekä virttä laulajalla.Vaan ei nyt, nykyisin aiointuota kuulla kulloinkanavenehessä vierentätä,lainehilla laulantata."
Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Ei vesillä vieremistä,lainehilla laulamista!Laulu laiskana pitävi,virret sou'un viivyttävi.Päivä kultainen kuluisi,yöhyt kesken yllättäisinäillä väljillä vesillä,lake'illa lainehilla."
Se on lieto Lemminkäinensanan virkkoi, noin nimesi:"Aika kuitenki kuluvi,päivä kaunis karkelevi,yö tulla tuhuttelevi,hämärä häkyttelevi,jos et laula polvenasi,hyrehi sinä ikänä."
Laski vanha Väinämöinenselkeä meren sinisen,laski päivän, laski toisen.Päivänäpä kolmantenatuo on lieto Lemminkäinenkerran toisen kertaeli:"Miks' et laula, Väinämöinen,hyrehi, hyväntöläinen,hyvän sammon saatuasi,tien oikein osattuasi?"
Vaka vanha Väinämöinen,hänpä varman vastoavi:"Varahainen laulannaksi,aikainen ilonpioksi.Äsken laulanta sopisi,ilon teentä kelpoaisi,kun omat ovet näkyisi,omat ukset ulvahtaisi."
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Oisinko itse perässä,lauleleisin voiessani,kukkuisin kyetessäni;ehk' ei toiste voiakana,ei kyllin kyetäkänä.Kun et lauloa luvanne,itse laululle rupean."
Siinä lieto Lemminkäinen,tuo on kaunis Kaukomieli,suutansa sovittelevi,säveltänsä säätelevi.Sai itse hyräilemähän,loihe, kurja, kukkumahanäreällä äänellänsä,käreällä kulkullansa.
Lauloi lieto Lemminkäinen,karjahteli Kaukomieli;suu liikkui, järisi parta,leukapielet lonkaeli.Laulu kuului loitommalle,vierähys vesien poikki,kuului kuutehen kylähän,seitsemän selän ylitse.
Kurki istui kannon päässä,märän mättähän nenässä,sormiluitansa lukevi,jalkojansa nostelevi.Sepä säikähti kovastiLemminkäisen laulantata.
Päästi kurki kumman kulkun,säikähti pahan sävelen;heti loihe lentämähän,lenti poikki Pohjolahan.Sitte tuonne tultuansa,Pohjan suolle saatuansavielä parkaisi pahasti,äkeästi ärjähteli:sillä Pohjolan herätti,pahan vallan valveutti.
Nousi Pohjolan emäntäunen pitkän maattuansa.Kävi karjakartanohon,juoksi riistariihen luoksi;katselevi karjoansa,elojansa arvelevi:ei ollut karjoa kaonnut,riistettynä riistojansa.
Jo kävi kivimäelle,vaaran vaskisen ovelle.Sanoi tuonne tultuansa:"Voi, poloinen, päiviäni!Jop' on täällä vieras käynyt,kaikki lukot lonkaellut,liikutellut linnan portit,särkenyt saranarauat!Oisko täältä sampo saatu,otettu omin lupinsa?"
Jo oli sieltä sampo saatu,anastettu kirjokansiPohjolan kivimäestä,vaaran vaskisen sisästä,yheksän lukon takoa,takasalvan kymmenennen.
Louhi, Pohjolan emäntä,tuo tuosta pahoin pahastui,katsoi valtansa vajuvan,alenevan arvionsa.Uutarta rukoelevi:"Ututyttö, terhenneiti!Seulo seulalla utua,terhenistä tepsuttele,laske talma taivahalta,auer ilmasta alennaselvälle meren selälle,ulapalle aukealle,jottei päästä Väinämöisen,osata uvantolaisen!
"Kun ei tuosta kyllin tulle,Iku-Turso, Äijön poika,nosta päätäsi merestä,lakkoasi lainehesta!Kaataos Kalevan miehet,upota uvantolaiset,hävitä häjyt urohotalle aaltojen syvien!Saata sampo Pohjolahanvenehestä vierimättä!
"Kun ei tuosta kyllin tulle,oi Ukko, ylijumala,ilman kultainen kuningas,hope'inen hallitsija,rakenna rajuinen ilma,nosta suuri säien voima!Luo tuuli, lähetä aaltoaivan vastahan venettä,jottei päästä Väinämöisen,kulkea uvantolaisen!"
Ututyttö, neiti terhen,u'un huokuvi merelle,sumun ilmahan sukesi;piti vanhan Väinämöisenkokonaista kolme yötäsisässä meren sinisenpääsemättänsä perille,kulkematta kunnekana.
Yön kolmen levättyänsäsisässä meren sinisenvirkki vanha Väinämöinen,itse lausui, noin nimesi:"Ei ole mies pahempikana,uros untelompikanau'ulla upottaminen,terhenellä voittaminen."
Veti vettä kalvallansa,merta miekalla sivalti.Sima siukui kalvan tiestä,mesi miekan roiskehesta:nousi talma taivahalle,utu ilmoillen yleni.Selvisi meri sumusta,meren aalto auteresta;meri suureksi sukeutui,maailma isoksi täytyi.
Oli aikoa vähäinen,pirahteli pikkarainen.Jo kuului kova kohinaviereltä veno punaisen;nousi kuohu korkeaksivasten purtta Väinämöisen.
Siinä seppo Ilmarinentoki säikähti kovasti:veret vieri kasvoiltansa,puna poskilta putosi.Veti viltin päänsä päälle,yli korvien kohenti,peitti kasvot kaunihisti,silmänsä sitäi paremmin.
Itse vanha Väinämöinenkatsoi vierellä vesiä,loi silmät sivulle purren.Näki kummoa vähäisen:Iku-Turso, Äijön poika,vieressä veno punaisennosti päätänsä merestä,lakkoansa lainehesta.
Vaka vanha Väinämöinensaipa korvat kourihinsa.Korvista kohottelevi,kysytteli, lausutteli,sanan virkkoi, noin nimesi:"Iku-Turso, Äijön poika!Miksi sie merestä nousit,kuksi aallosta ylenitetehen imehnisille,saanikka Kalevan poian?"
Iku-Turso, Äijön poika,eikä tuo ihastu tuostaeikä tuo kovin pelästyeikä varsin vastaele.
Vaka vanha Väinämöinentarkoin toiste tutkaeli,kolmasti kovin kysyvi:"Iku-Turso, Äijön poika!Miksi sie merestä nousit,kuksi aallosta ylenit?"
Iku-Turso, Äijön poika,jo kerralla kolmannellasanan vastaten sanovi:"Siksi mie merestä nousin,siksi aallosta ylenin:oli mielessä minullasurmata suku Kalevan,saa'a sampo Pohjolahan.
Kun nyt lasket lainehisin,heität vielä herjan hengen,enpä toiste tullekanaetehen imehnisille."
Silloin vanha Väinämöinenheitti herjan lainehisin.Itse tuon sanoiksi virkki:"Iku-Turso, Äijön poika!Ellös sie merestä nousko,ellös aallosta yletköetehen imehnisilletämän päivyen perästä!"
Senpä päivyen perästäei Turso merestä nouseetehen imehnisille,kuni kuuta, aurinkoa,kuni päiveä hyveä,ilmoa ihailtavata.
Siitä vanha Väinämöinenlaski eelle laivoansa.Oli aikoa vähäinen,pirahteli pikkarainen.Jo Ukko, ylijumala,itse ilmojen isäntä,virkki tuulet tuulemahan,säät rajut rajuamahan.
Nousi tuulet tuulemahan,säät rajut rajuamahan.Kovin läikkyi länsituuli,luoetuuli tuikutteli;enemmän etelä tuuli,itä inkui ilkeästi;kauheasti kaakko karjui,pohjonen kovin porasi.
Tuuli puut lehettömäksi,havupuut havuttomaksi,kanervat kukattomaksi,heinät helpehettömäksi.Nosti mustia muriapäälle selvien vesien.
Kovin silloin tuulet tuuli,aallot hakkasi alusta.Veivät harpun hauinluisen,kantelon kalaneväisenväen Vellamon hyväksi,Ahtolan iki-iloksi.Ahto aalloilta havainnut,Ahon lapset lainehilta;ottivat sorean soiton,kotihinsa korjasivat.
Siinä vanhan Väinämöisenve'et silmihin vetihe.Itse tuon sanoiksi virkki:"Sinne sattui saalahani,meni mielisoittimeni,katosi iki-iloni!En tuota enämpi saanesinä ilmoisna ikänähauin hampahan iloa,kalanluista luikutusta."
Itse seppo Ilmarinen,tuopa tuiki tuskautui.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Voi, poloinen, päiviäni,kun läksin selille näille,ulapoille auke'ille,polin puulle pyörivälle,varvalle vapisevalle!Jo on tukka tuulta nähnyt,hivus säätä hirveätä,parta päiviä pahoja,nähnyt näilläki vesillä;harvoin on havaita tainnuttuulta ennen tuon näöistä,noita kuohuja kovia,lakkipäitä lainehia.Jo nyt on tuuli turvanani,meren aalto armonani!"
Vaka vanha Väinämöinen,tuopa tuossa arvelevi:"Ei venossa vieremistä,purressa parahtamista!Itku ei hä'ästä päästä,parku päivistä pahoista."
Siitä tuon sanoiksi virkki,itse lausui, noin nimesi:
"Vesi, kiellä poikoasi,laine, lastasi epeä,Ahto, aaltoja aseta,Vellamo, ve'en väkeä,ettei parsku parraspuille,pääse päälle kaarieni!
"Nouse, tuuli, taivahalle,ylös pilvihin ajaite,sukuhusi, syntyhysi,heimohon, perehesesi!Elä kaa'a puista purtta,vierrä hongaista venettä!Ennen kaa'a puut palolla,kuuset kummuilla kumoa!"
Se on lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,sanan virkkoi, noin nimesi:"Tule, kokko turjalainen!Tuopa kolme sulkoasi,kokko, kolme, kaarne, kaksivaraksi vähän venehen,pahan purren parraspuuksi!"
Itse laitoa lisäsi,varppehia valmisteli;liitti tuohon liikalaiat,koko sylen korkeuiset,aallon käymättä ylitse,partahille parskumatta.
Jo oli kyllin laitoaki,venehessä varppehiatuulen tuiman tuikutella,aallon ankaran lykätä,huja kulettaessa,mäkipäitä mentäessä.
