Barokin aikana termi tarkoitti kaikkea laulu- ja soitinmusiikkia, joka ei ollut kirkkoon tai teatteriin tarkoitettua. 1700-luvun puolivälin jälkeen alkoi vakiintua termin käyttö tarkoittamaan yksityisissä tiloissa suhteellisen pienellä kokoonpanolla esitettyä soitinmusiikkia. Pienimuotoista laulumusiikkia ei yleensä lueta kamarimusiikin käsitteen piiriin, ei myöskään yhdelle soittimelle sävellettyä musiikkia.,
Termiä suositellaan käytettäväksi musiikkijulkaisuissa lähinnä kokoelmien yhteydessä sekä kirjoissa silloin, kun julkaisu käsittelee tätä musiikin lajia yleensä. Yksittäisen sävellyksen yhteydessä termiä on mielekästä käyttää lähinnä silloin, kun määrittely perinteisten kokoonpanojen avulla ei ole tarkoituksenmukaista.