Talonpoikaispurjehdukseksi kutsutaan purjehdusta, jota harjoittivat mm. maaseudun rahvas, itselliset torpparit, tilalliset, saariston ja rannikoiden asukkaat, kalastajat ja jopa papisto ja aateli. Talonpoikaispurjehdukseksi voidaan siis yleisesti nimittää kaikkea muuta purjehdusta ja laivanvarustusta kuin kaupunkilaisten ammattimaisesti harjoittamaa laivanvarustustoimintaa. Talonpoikaispurjehduksesta on mainintoja jo 1500-luvulta, mutta sitä on harrastettu jo ainakin keskiajalta lähtien.
Talonpoikaispurjehdus oli sivuelinkeino, jonka avulla hankittiin hyödykkeitä lähinnä omaan käyttöön. Kaupankäynti oli pitkälti vaihtokauppaa. Vaihdon välineitä olivat muun muassa oman maan tuotteet, käsityöt ja metsästyksestä saadut saaliit. Näitä vaihdettiin esimerkiksi suolaan ja viljaan, joiden loppuminen pakotti talonpojan vesille kevättalvella. Varhaisen talonpoikaispurjehduksen aikaan talonpojat itse toimivat laivanvarustajina ja kylän asukkaat saattoivat yhdessä varustaa aluksen. Alukset olivat siis isännistöjen omistamia.
