Mikään ei tule helposti on mottoni. Se pätee myös kirjailijan työhöni. Kirjoitan lapsille ja nuorille, joka lukijaryhmänä on haastava. Nuoret eivät välttämättä lue päivälehtien kritiikkejä, mutta lukemishalun saattaa sytyttää kaveri, joka on kehunut kirjaa. Nuortenkirjan pitää olla ensi lauseista lähtien vetävä, koukuttava. Juonen ja henkilöiden pitää olla uskottavia. Alkuidea romaaniin saattaa tulla esim. lehtijutusta tai kuulopuheesta, toisten ihmisten elämästä. Minua kiinnostavat sosiaaliset epäkohdat ja yhteiskunnalliset asiat, ja olen kirjoittanut niistä nuoren ihmisen silmin katsottuna. Perhekriisit, urheiluharrastukset, rasismi, kuolema, rakkaus, pakolaisnuoret. Aiheeni ovat joskus rankkoja, mutta kaikissa romaaneissani on toiveikas loppu.
***
Harrastukset: Sauvakävely, kalastus, matkustelu, lukeminen ja elokuvat
Mikään ei tule helposti on mottoni. Se pätee myös kirjailijan työhöni. Kirjoitan lapsille ja nuorille, joka lukijaryhmänä on haastava. Nuoret eivät välttämättä lue päivälehtien kritiikkejä, mutta lukemishalun saattaa sytyttää kaveri, joka on kehunut kirjaa. Nuortenkirjan pitää olla ensi lauseista lähtien vetävä, koukuttava. Juonen ja henkilöiden pitää olla uskottavia. Alkuidea romaaniin saattaa tulla esim. lehtijutusta tai kuulopuheesta, toisten ihmisten elämästä. Minua kiinnostavat sosiaaliset epäkohdat ja yhteiskunnalliset asiat, ja olen kirjoittanut niistä nuoren ihmisen silmin katsottuna. Perhekriisit, urheiluharrastukset, rasismi, kuolema, rakkaus, pakolaisnuoret. Aiheeni ovat joskus rankkoja, mutta kaikissa romaaneissani on toiveikas loppu.
***
Harrastukset: Sauvakävely, kalastus, matkustelu, lukeminen ja elokuvat
- Sam, sinun kännykkäsi soi.
Kuulen äänen nyt itsekin. Kännykkä on Teemun huoneessa. Nukuin siellä edellisen yön. Tai vain Teemu nukkui. Minä pelkäsin, että alkaisin taas nähdä painajaista, enkä saanut unta ennen kuin aamuyöllä. Sittenkin minä näin pahaa unta.
- Haloo!
- Onko Samuel Mugangu? mies tiedustelee ranskaksi.
- Kyllä, minä olen.
Taustalta kuuluu puhetta. Swahilia. Sydämeni alkaa jyskyttää. Samassa puhelimesta kuuluu naisen ääni.
-Samuel, oletko siellä?
Jalat pettävät altani. Lysähdän sängylle pystymättä päästämään ääntäkään. Nainen kyselee ja kyselee ja lopulta saan soperretuksi:
- Äiti? Oletko se tosiaan sinä?
Toisessa päässä kuuluu riemunkiljahdus. Äiti jatkaa:
- Minä se olen. Soitan sinulle pakolaisleiriltä. Tämä on lähellä Ruandaa. Olemme olleet täällä jo jonkin aikaa. Emmanuel, Marie ja Monique ovat täällä myös.
- Entä Thérèse?
Äiti oli hetken hiljaa ja alkaa sitten itkeä:
- Pikkuinen ei kestänyt. Hän sairastui kovaan kuumeeseen. Lääkärit yrittivät auttaa häntä täällä leirissä, mutta oli liian myöhäistä...Hänelle tuli ripuli, ja vatsa turposi...Sitten hän kuoli.
Pikku-Thérèse on poissa. Isä on kuollut. Mutta äiti elää!
[Alex, Aisha ja Sam. Tammi 2007, s. 320]
