Opin kirjoittamaan siitä lähtien, kun kynä pysyi kädessäni (äiti pani kynän käteeni. Kirjoitin ja piirsin alle kouluikäisenä liitutauluun (oli kodissamme) ja talvella lumihankeen latujen viereen. Luin 13-vuotiaana kirjastosta lainaamani kirjan: Henryk Sienkiewicz: Quo vadis? En koskaan kouluikäisenä, en opiskeluikäisenä enkä nuorena aikuisena tietoisesti pyrkinyt kirjoittamaan enkä "tulemaan kirjailijaksi!" Tein ja "suoritin" muita juttuja Tarvitsin tuon kehityskulun voidakseni nyt kirjoittaa. - Rakastan kirjoittamista. Olen kirjuri, enkä kirjailija. Aiheet, teemat vievät mukanaan. Yritän pysyä mukana!
Paras tunnustus on se, kun minulle täysin tuntematon ihminen kertoo lukeneensa kirjani useammankin kerran ja joka kerralla on teksti antanut uutta sisältöä hänen elämäänsä. Nöyrä kiitokseni!
Paras tunnustus on se, kun minulle täysin tuntematon ihminen kertoo lukeneensa kirjani useammankin kerran ja joka kerralla on teksti antanut uutta sisältöä hänen elämäänsä. Nöyrä kiitokseni!
Opin kirjoittamaan siitä lähtien, kun kynä pysyi kädessäni (äiti pani kynän käteeni. Kirjoitin ja piirsin alle kouluikäisenä liitutauluun (oli kodissamme) ja talvella lumihankeen latujen viereen. Luin 13-vuotiaana kirjastosta lainaamani kirjan: Henryk Sienkiewicz: Quo vadis? En koskaan kouluikäisenä, en opiskeluikäisenä enkä nuorena aikuisena tietoisesti pyrkinyt kirjoittamaan enkä "tulemaan kirjailijaksi!" Tein ja "suoritin" muita juttuja Tarvitsin tuon kehityskulun voidakseni nyt kirjoittaa. - Rakastan kirjoittamista. Olen kirjuri, enkä kirjailija. Aiheet, teemat vievät mukanaan. Yritän pysyä mukana!
Paras tunnustus on se, kun minulle täysin tuntematon ihminen kertoo lukeneensa kirjani useammankin kerran ja joka kerralla on teksti antanut uutta sisältöä hänen elämäänsä. Nöyrä kiitokseni!
Paras tunnustus on se, kun minulle täysin tuntematon ihminen kertoo lukeneensa kirjani useammankin kerran ja joka kerralla on teksti antanut uutta sisältöä hänen elämäänsä. Nöyrä kiitokseni!
Kuusamo 1.1.1939
Perillä.
Miljoona kiitosta Sinulle, KAIKESTA! Ota vastaan nämä "välikiitokseni", sillä haluan kiittää Sinua paremmin henkilökohtaisesti seuraavan kerran tavatessamme. Tällä kertaa vain tämä kirje, johon yritän tehdä selkoa omista tuntemuksistani.
Minun on tavattava Sinut uudestaan! Ota minut vastaan tämän takia:
Olen heilahtanut. Menettänyt muistini ja varmaan kohta järkenikin. Unohtelen asioita, toimin kuin aasi ja puhun itsekseni. Olen järkyttynyt perustuksiltani. En ole enää se sama ihminen, luutnantti Simo Kallio kuin ennen joulua, kuin ennen Sinun tapaamistasi.
Se oli johdatusta se, että sauvasi katkesi ja tulit ostamaan uusia liikkeestä, missä minäkin olin. En heti nähnyt Sinua, sillä olit kulman takana, mutta kuulin äänesi! Tuliko äkkiä kesä, kun satakieli lauloi? Tunsin kevyen etelätuulen hulvahtavan ahavoituneilla kasvoillani. Ja minä otin askeleen näkyä kohti. Sinä siinä olit! Näin Sinut ja näin SILMÄSI! Nuo uskomattomat SILMÄSI, kun kysyit hyvistä sauvoista minulta luullen minua asiantuntijaksi, joka minä itse asiassa olenkin. Mutta minä jähmetyin paikalleni. Enkä saanut sanaakaan suustani, joten uudistit kysymyksesi. Vasta sen jälkeen pystyin sammaltamaan, että "palvelijanne" tai jotain sinne päin.
Niin se alkoi. Sinä sait uudet sauvasi. Ja uudet suksetkin, joiden luistoa kokeilimme joka siunattu päivä! Entä ne illat ja yöt matkoilla olevan Helenan yksiössä. - Koko maailmankuvani on muuttunut. Olin etsinyt Sinua jokaisessa tapaamassani naisessa, mutta... Tiesin, miltä näyttäisit, kuinka puhuisit, miten reagoisit. Minulla oli tästä kaikesta oma aavistukseni eikä mikään vaatimus. Mitä minä olisinkaan vaatinut ja miksi? Oliko minulla mihinkään sellaiseen vaatimukseen edes oikeutta? EI! Mutta Sinä olit olemassa ja vihdoin ilmestyit minulle! Olit edessäni henkeäsalpaavan suloisena, SINÄ USKOMATON MANTELISILMÄ! Pelkään kuollakseni, että kaikki oli unta, kangastusta ja että en tavoita Sinua enää. Mutta eihän niin voi olla! Mari, salli minun tulla luoksesi! Ensi tilassa. Sallithan? Ota minut vastaan. Tai tule Sinä tänne. Edes puoleen väliin. Pääasia, että voisimme olla yhdessä jossakin edes vähän aikaa.
[Rakkaus talvisodan varjossa. MC-Pilot 2001]
