tapahtuma: Öiden valoisuutta - päivien pimeyttä

Napapiirin pohjoispuolella saamme kesäisin kokea auringonpaistetta vuorokauden ympäri, kun taas talvisaikaan on jakso, jolloin aurinko ei näyttäydy ollenkaan. Kuinka tällaiset äärimmäisyydet ovat vaikuttaneet kasveihin ja eläimiin, ja miten me ihmiset koemme erot? Näyttelyssä kohtaat joitakin Pohjoiskalotin asukkaita Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Saat jakaa silmin ja korvin heidän kokemuksiaan valosta, pimeydestä ja elämästä Pohjoiskalotissa.

Valo, elämää antava voima
Valo, mutta myös pimeys, ovat kaiken maanpäällisen elämän edellytys, niin solutasolla kuin myös maailmankaikkeudessa. Varsinkin saamelaisessa mytologiassa aurinko on tuonut elinvoimaa niin ihmisille kuin eläimillekin ja siksi sille ennen annettiin uhrilahjoja kesäisin. Mutta kuinka sitten tämän päivän lapset Norjan Vesisaaressa juhlistavat auringon paluuta keväisin, ja mitä sanoja oikeastaan on valolle ja pimeydelle Pohjoiskalotin eri kielissä? Valoilmiö on myös antanut aihetta tarinoihin ja myytteihin, kuten tarina hirvijahtiin lähtevistä veljeksistä tai suomalainen myytti ketusta, joka juoksee taivaankaaren yli ja luo revontulet.

Valon vaihtelut eivät vaikuta ainoastaan meihin ihmisiin. Vuodenaikojen nopeisiin vaihteluihin Pohjoiskalotilla ovat saaneet sopeutua niin koivu kuin poro, riekko ja taimenkin, ja valo johdattaa niitä talvilevon valmisteluihin, höyhenpeitteen vaihtoon ja lisääntymiseen.

Pimeys ei ole niin pimeää
Usein kuvitellaan, että meillä Pohjoiskalotissa on niin kovin pimeää talvisaikaan ja toki se pitääkin paikkansa, mutta pimeys ei aina olekaan niin pimeää.
Tähdet, kuu ja revontulet valaisevat taivasta ja antavat valoa. Me napapiiriä lähellä asuvat saamme kokea myös erikoisen, sinisen hämäränvalon talvella ja keväällä. Vaikka meillä onkin vähemmän auringonnousuja kuin etelässä asuvilla, meillä on enemmän valoa.