Seitsemäskolmatta runo
Jo nyt Kaukoni kuletin,saatoin Ahti Saarelaisenmonen surman suun ohitse,Kalman kielen kantimetsenoille Pohjolan pihoille,salakansan kartanoille.Nyt onpi saneltavana,kielin kertoeltavana,miten lieto Lemminkäinen,tuo on kaunis Kaukomieli,tuli Pohjolan tupihin,Sariolan salvoksihin,ilman kutsutta pitoihin,airuhitta juominkihin.
Tuop' on lieto Lemminkäinen,poika, veitikkä verevä,heti kun tuli tupahan,astui keskilattialle:silta liekkui lehmuksinen,tupa kuusinen kumahti.
Sanoi lieto Lemminkäinen,itse virkki, noin nimesi:"Terve tänne tultuani,terve tervehyttäjälle!Kuules, Pohjolan isäntä!Oisiko talossa tässäohria orosen purra,olutta urohon juoa?"
Itse Pohjolan isäntäistui pitkän pöyän päässä.Tuop' on tuolta vastoavi,sanan virkkoi, noin nimesi:"Ollevi talossa tässätannerta orosen olla.Eikä kielletä sinua,jos olet siivolla tuvassa,oven suussa seisomasta,oven suussa, orren alla,kahen kattilan välissä,kolmen koukun koskevilla."
Siinä lieto Lemminkäinenmurti mustoa haventa,kattilaisen-karvallista.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Lempo tänne lähteköhönoven suuhun seisomahan,nokianne nuohomahan,karstoja karistamahan!Eip' ennen minun isonieikä valtavanhempaniseisonut sijalla sillä,oven suussa, orren alla.Olipa sijoa silloin:tanhua orihin olla,tupa pesty miesten tulla,sopet luoa sormikasta,vaarnat miesten vanttuhia,seinät miekkoja laella.Miksip' ei ole minullekuin ennen minun isolle?"
Siitä siirtihen ylemmä,pyörähtihe pöyän päähän;istuihe rahin nenähän,petäjäisen penkin päähän:rahi vastahan rasahti,petäjäinen penkki notkui.
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Enpäs liene lempivieras,kun ei tuotane oluttatulevalle vierahalle."
Ilpotar, hyvä emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Ohoh poika Lemminkäisen!Mi sinusta vierahasta!Tulit pääni polkemahan,aivoni alentamahan!Ohrina oluet meillä,makujuomat maltahina,leipomatta vehnäleivät,lihakeitot keittämättä.Oisit yötä ennen tulluttaikka päiveä jälestä."
Siinä lieto Lemminkäinenmurti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa.Itse tuon sanoiksi virkki:"Jop' on täällä syömät syöty,häät juotu, piot pi'etty,oluet osin jaeltu,me'et miehin mittaeltu,kannut kannettu kokohon,tuopit roukkoihin rovittu!
"Oi sie Pohjolan emäntä,Pimentolan pitkähammas!Pi'it häät häjyn tavalla,kutsut koiran kunnialla.Leipoelit leivät suuret,panit ohraiset oluet,laitoit kutsut kuusianne,anojat yheksiänne:kutsuit kurjat, kutsuit köyhät,kutsuit ruojat, kutsuit roistot,kaikki hoikat huonemiehet,kaitakauhtanat kasakat;muun on kutsuit kaiken kansan- minun heitit kutsumatta!
"Mintähen tämä minulleomistani ohristani?Muut ne kantoi kauhasilla,muut ne tiiskinä tiputti,minä määrin mätkäelin,puolikkoisin putkaelinomiani ohriani,kylvämiäni jyviä.
"En nyt liene Lemminkäinen,en vieras hyvän-niminen,kun ei tuotane olutta,pantane pata tulelle,keittoa pa'an sisähän,leiviskä sianlihoa,syöäkseni, juoaksenipäähän matkan päästyäni."
Ilpotar, hyvä emäntä,hänpä tuon sanoiksi virkki:"Ohoh piika pikkarainen,orjani alinomainen!Pane keittoa patahan,tuo olutta vierahalle!"
Tyttö pieni, tyhjä lapsi,pahin astian pesijä,lusikkojen luutustaja,kapustojen kaapustajapani keittoa patahan:luut lihoista, päät kaloista,vanhat naatit naurihista,kuoret leivistä kovista.Toi siitä olutta tuopin,kannun kaljoa pahintajuoa lieto Lemminkäisen,appoa halun-alaisen.
Itse tuon sanoiksi virkki:"Tokko lie sinussa miestä,juojoa tämän oluen,tämän kannun kaatajata?"
Lemminkäinen, lieto poika,katsoi tuosta tuoppihinsa:toukka on tuopin pohjukassa,käärmehiä keskimailla;äärillä maot mateli,sisiliskot liuahteli.
Sanoi lieto Lemminkäinen,kauahutti Kaukomieli:"Tuopin tuojat Tuonelahan,kannun kantajat Manalleennen kuun ylenemistä,tämän päivän päätymistä!"
Siitä tuon sanoiksi virkki:"Oh sinä olut katala!Jo nyt jou'uit joutavihin,jou'uit joutavan jälille!Olut suuhun juotanehe,ruhkat maahan luotanehesormella nimettömällä,vasemmalla peukalolla!"
Tapasip' on taskuhunsa,kulki kukkaroisehensa.Otti ongen taskustansa,väkärauan väskystänsä,tuonp' on tunki tuoppihinsa,alkoi onkia olutta:maot puuttui onkehensa,väkähänsä kyyt vihaiset.Sa'an nosti sammakoita,tuhat mustia matoja,loi ne maahan maan hyviksi,kaikki laski lattialle;veti veitsensä terävän,tuon on tuiman tuppirauan,sillä silpoi päät maoilta,katkoi kaulat käärmehiltä- joi oluen onneksensa,me'en mustan mieliksensä.
Sanan virkkoi, noin nimesi:"En mä liene lempivieras,kun ei tuotane olutta,parempata juotavatavaravammalla käellä,suuremmalla astialla,tahi ei oinasta isetä,suurta sonnia tapeta,härkeä tupahan tuoa,sorkkasäärtä huonehesen."
Itse Pohjolan isäntäsanan virkkoi, noin nimesi:"Mitä sie tulitki tänne,ken sinua koolle kutsui?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Korea kutsuttu vieras,koreampi kutsumatoin.Kuules, poika pohjolaisen,itse Pohjolan isäntä!Anna ostoa olutta,juomoa rahan-alaista!"
Tuopa Pohjolan isäntätuosta suuttui ja syäntyi,kovin suuttui ja vihastui.Lauloi lammin lattialleLemminkäisellen etehen.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Tuoss' on joki juoaksesi,lampi laikutellaksesi."
Mitä huoli Lemminkäinen!Sanan virkkoi, noin nimesi:"En ole vaimojen vasikkaenkä härkä hännällinenjuomahan jokivesiä,lampivettä lakkimahan."
Itse loihe loitsimahan,laikahtihe laulamahan.Lauloi sonnin lattialle,härän suuren, kultasarven:sepä lammin laikkaeli,joi jokosen onneksensa.
Pohjolainen, pitkä poika,suen suustansa sukesi;senpä lauloi lattiallesurmaksi lihavan sonnin.
Lemminkäinen, lieto poika,lauloi valkean jäniksenlattialle hyppimähänsen sutosen suun e'essä.
Pohjolainen, pitkä poika,lauloi koiran koukkuleuantuon jäniksen tappamahan,kierosilmän kiskomahan.
Lemminkäinen, lieto poika,lauloi orrellen oravan,orsilla kapahumahan,koiran tuota haukkumahan.
Pohjolainen, pitkä poika,lauloi nää'än kultarinnan:näätä näppäsi oravanorren päässä istumasta.
Lemminkäinen, lieto poika,lauloi ruskean reposen:se söi nää'än kultarinnan,karvan kaunihin kaotti.
Pohjolainen, pitkä poika,kanan suustansa sukesisillalla sipoamahantuon reposen suun e'essä.
Lemminkäinen, lieto poika,haukan suustansa sukesi,kieleltä käpeäkynnen:sepä kiskalti kanasen.
Sanoi Pohjolan isäntä,itse lausui, noin nimesi:"Ei tässä piot paranne,kun ei vierahat vähenne;talo työlle, vieras tiellehyvistäki juomingista!Lähe tästä, hiien heitto,luota kaiken ihmiskansan!Kotihisi, konna, koita,paha, maahasi pakene!"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Ei miestä manaten saa'a,ei miestä pahempatanasijaltansa siirtymähän,paikalta pakenemahan."
Silloin Pohjolan isäntämiekan seinältä sivalti,tempasi tuliteränsä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Oi sie Ahti Saarelainentahi kaunis Kaukomieli!Mitelkämme miekkojamme,katselkamme kalpojamme,minunko parempi miekkavainko Ahti Saarelaisen!"
Sanoi lieto Lemminkäinen:"Mitä minun on miekastani,kun on luissa lohkiellut,pääkasuissa katkiellut!Vaan kuitenki kaikitenki,kun ei nuo piot paranne,mitelkämme, katselkamme,kumman miekka mieluhumpi!Eip' ennen minun isonimiekkamittoja varannut:pojastako polvi muuttui,lapsesta laji väheni!"
Otti miekan, riisui rauan,tempasi tuliteräisenhuotrasta huveksisesta,vyöstä vennon-selkäisestä.Mittelivät, katselivatnoien miekkojen pituutta:olipa pikkuista pitempimiekka Pohjolan isännän,yhtä kynnen mustukaista,puolta sormuen niveltä.
Sanoi Ahti Saarelainen,virkkoi kaunis Kaukomieli:"Sinunpa pitempi miekka:sinun eellä iskeminen."
Siitä Pohjolan isäntäsivalteli, sieppaeli,tavoitteli, ei tavannut,Lemminkäistä päälakehen.Kerran ortehen osasi,kamanahan kapsahutti:orsi poikki otskahutti,kamana kaheksi lenti.
Sanoi Ahti Saarelainen,virkkoi kaunis Kaukomieli:"Min teki pahoa orret,kamana tihua työtä,jotta orsia osoitat,kamanata kapsuttelet?
"Kuule, poika pohjolaisen,itse Pohjolan isäntä!Tukela tora tuvassa,seikat akkojen seassa:tuvan uuen turmelemme,lattiat verin panemme.Käykämme ulos pihalle,ulos pellolle torahan,tanterelle tappelohon!Pihalla veret paremmat,kaunihimmat kartanolla,luontevaisemmat lumella."
Mentihin ulos pihalle.Tavattihin lehmän talja,levitettihin pihallesenp' on päällä seistäksensä.
Sanoi Ahti Saarelainen:"Kuulesta, sa Pohjan poika!Sinunpa pitempi miekka,sinun kalpa kauheampi- ehkä tuon on tarvinnetki,ennenkuin ero tulevitahi kaula katkeavi - :iske päältä, Pohjan poika!"
Iski päältä Pohjan poika.Iski kerran, iski toisen,kohta kolmasti rapasi;eipä oike'in osoita,lipaise lihoakana,ota ei orvaskettuana.
Sanoi Ahti Saarelainen,virkkoi kaunis Kaukomieli:"Annapas minäki koitan,jo se on vuoroni minunki!"
Tuopa Pohjolan isäntäei tuosta totella ollut:yhä iski, ei epäillyt,tarkoitteli, ei tavannut.
Tulta tuiski tuima rauta,terä varsin valkeatakäessä lieto Lemminkäisen;läksi loiste loitommaksi,vasten kauloa valahtituon on pojan pohjolaisen.
Sanoi kaunis Kaukomieli:"Ohoh Pohjolan isäntä!Niinp' on kaulasi, katalan,kuni koite ruskeana!"
Tuopa poika pohjolaisen,itse Pohjolan isäntä,sinne siirti silmiänsäpä'in kauloa omoa.
Tuop' on lieto Lemminkäinensiinä lyöä silpahutti,iski miestä miekallansa,kavahutti kalvallansa.
Löip' on kerran luimahutti:laski pään on päältä olka,kallon kaulalta sivalti;vei kuin naatin naurihistatahikka tähkän olesta,evän kaikesta kalasta.Päähyt pyörähti pihalle,miehen kallo kartanolle,kuni nuolen noutaessapuusta koppelo putosi.
Sata oli seivästä mäellä,tuhat pystössä pihalla,saoin päitä seipähissä.Yks' on seiväs ilman päättä:tuop' on lieto Lemminkäinenotti pään pojan pätöisen,kantoi kallon kartanoltasenki seipähän nenähän.
Siitä Ahti Saarelainen,tuo on kaunis Kaukomieli,tupahan palattuansasanan virkkoi, noin nimesi:"Tuo vettä, vihainen piika,käsiäni pestäkseniveristä pahan isännän,häjyn miehen hurmehista!"
Pohjan akka syännyksenti,syännyksenti, suutuksenti.Lauloi miestä miekallista,asehellista urosta,saa miestä miekallista,tuhat kalvan kantajatapään varalle Lemminkäisen,Kaukomielen kaulan päälle.
Jo aika tosin tulevi,päivä liitolle lipuvi,toki käypi tuskemmaksi,läylemmäksi lankeaviasuskella Ahti poian,Lemminkäisen leyhytellänoissa Pohjolan pioissa,salajoukon juomingissa.
