Luonnotar / luonnottaret ilmaisu esiintyy Kalevalassa yksiköllisenä, monikollisena tai kolmiluvussa. Luonnottaret esiintyvät Kalevalassa ja alkuperäisissä kansanrunoissa naispuolisina luonnonolentoina, kapeina. Nimitykset voivat viitata runoaiheen mukaan joko metsästystaikuudessa pyyntöjen kohteena oleviin metsän haltiattariin (esimerkiksi 14. runo), karjanhoitotaikuudessa karjaa metsässä kaitseviin suojelijoihin (esimerkiksi 32. runo) tai Raudan synnyssä esiintyviin kolmeen luonnottareen, jotka toimivat runossa maidon lypsäjinä, erilaisten rautalaatujen alkuperäisenä lähteenä (Kalevala 9. runo). Lönnrot on käyttänyt luonnotar ilmaisua myös toisintonimenä Ilmattaresta, Väinämöisen synnyttäneestä kapeesta. Useimmiten luonnottaret varoittavat matkalle lähtevää sankaria: ne kieltävät esimerkiksi Lemminkäistä lähtemästä vaaralliselle matkalle Pohjolaan (12. runo).
