Lemminkäisen äiti esiintyy Lemminkäis-episodeissa lähinnä poikansa varustajana ja varoittajana. Itsenäisenä koko näyttämön hallintaansa ottavana toimijana Lemminkäisen äiti toimii varsinaisesti Lemminkäisen surma -runossa (15. runo). Tässä runossa Lemminkäisen äiti pelastaa poikansa Tuonelan joelta ja vertautuu urheudeltaan ja maagisilta taidoiltaan Kalevalan miessankareihin. Lönnrot pyrki tietoisesti kuvastamaan Lemminkäisen äidin hahmon välityksellä äidinrakkauden ideaaleja. Lönnrot yhdisti Lemminkäisen äidin Tuonelan matkaan aihelmia apokryfikirjallisuuteen pohjautuvasta kansanomaisesta messiaadista, jossa jumalanpojan äiti Neitsyt Maria etsii ainokaista poikaansa. Martti Haavion mukaan Lemminkäisen virren aihelmat, kuolema ja sankarin ylösnousemus, kytkeytyvät muinaisegyptiläiseen Osiris-myyttiin.
