rakennettu kohde: Bembölen kahvitupa

Viimeinen alkuperäisellä paikallaan Bembölen kylämäellä (Kangulibacka) sijaitseva vanha kantatila on Bell. Sen paritupatyyppinen matala suhteellisen hyvin säilynyt päärakennus kuuluu Espoon vanhimpiin asuinrakennuksiin. Sen suuri tupa taitteisine sisäkattoineen ja komeine parruineen sekä kamari (nyt keittiö) ja eteinen on ilmeisesti rakennettu vuonna 1737. Saliosa on lisätty myöhemmin (1800-luvun alku?). Hirsinen pitkänurkkainen rakennus on ulkopuolelta pystylaudoitettu ja punamullattu. Katto on tiiltä. Sisätiloissa on tehty kahvilakäytön vaatimia muutoksia. Bell oli 1600-luvun yksi Bembölen suuren kylän kymmenestä kantatilasta. Silloin sen omisti Anders Eriksson. Kautta 1600-luvun tila oli köyhä ja välillä autiona. Vuonna 1688 Bell määrättiin Vihdin Tervalammen ratsutilan augmentiksi. Isonvihan aikana Bembölen kylän taloihin majoittui vuosikausiksi venäläistä sotaväkeä. Sodan jälkeen Bell oli niin perusteellisesti poltettu, ettei siitä ollut "jäljellä talon nurkkaakaan". Bellin uudessa tuvassa toimi 1760-luvulla kestikievari. Paikka olikin edullinen, sillä talon kohdalla haarautui Kuninkaantiestä sen Helsinkiin johtava haara. Kun vanhaa rakennusta uhkasi purku 1916, sitä ajateltiin museorakennukseksi. Hanke ei toteutunut, mutta rakennusta ei myöskään purettu. Vuosina 1917-38 Bell toimi ajoittain muonamiehen asuntona, suutarin työpajana, kouluna jne. Kahvilatoiminta alkoi 1939. Talvisodan aikana rakennukseen oli sijoitettu kätilöopiston synnytysosasto. Päärakennuksen vieressä on kaksikerroksinen luhtiaitta, johon on liitetty uusi ulkorakennus.