rakennettu kohde: Villa Elfvik

Nykyisillä Elfvikin mailla oli alun perin Bredvikin kylä, johon 1540 laadittujen maakirjojen mukaan kuului kaksi taloa. Venäläiset polttivat talot 1577, mutta ne rakennettiin uudestaan. Toinen taloista oli ratsutilana ainakin vuonna 1600, mutta nälkävuodet 1601-02 autioittivat molemmat yli 10 vuodeksi.Kylän talon liitettiin 1620-luvulla Albergan kartanoon sen omistajan, majuri Johan Gyldenärin toimesta. Vuoden 1635 maakirjaan koko Bredvikin kylä oli merkitty majuri Gyldenärin rälssiksi, ja sen talot olivat hävinneet. Iso reduktio 1682 palautti Bredvikin kruunulle ja se määrättiin Kilon säteriratsutilan augmentiksi. Vielä 1700-luvun alussa tila kuitenkin oli asumaton. Vuonna 1903 Arkkitehti Mauritz Gripenberg (1869-1925) suunnitteli Villa Elfvikin vapaaherratar Elvira Standertskjöldille. Rakennus edustaa englantilaisvaikutteista jugendia ja on rakennushistoriallisesti arvokas. Myös huvilan puutarha oli Gripenbergin suunnittelema. Villa Elfvik on kaksikerroksinen hirsirakenteinen, ulkopuolelta rapattu rakennus, jossa on korkea päistä aumattu tiilikatto. Itäsivulla on luonnonkivestä tehty holvattu, luolaa jäljittelevä tila. Monimuotoisessa rakennuksessa on myös useita ulokkeita ja parvekkeita. Lähes kaikki ikkunat ovat erikokoisia.Alkuperäisessä sisustuksessa toteutettiin kokonaistaideteoksen ideaa. Esimerkiksi hallissa on jäljellä portaikko ja kiinteä kalustus. Lasimaalaukset on suunnitellut taiteilija Bror Bertel Alanko.Huvilan suunnittelusta kerrotaan, että arkkitehti Gripenberg oli varta vasten tehnyt matkan Englantiin tutustuakseen sikäläiseen moderniin jugend-arkkitehtuuriin. Myös arkkitehdin suhteet 1902 toimintansa lopettaneen Iris-tehtaan suunnittelijoihin, erityisesti Louis Sparreen, lienevät vaikuttaneet suunnitteluun ja huvilan sisustukseen. Villa Elfvikin rakennuttaja Elvira Standertskjöld (1868-1955, os. Hallgren) oli syntynyt Gävlessä. Ennen avioliittoaan hän opiskeli laulua opettajanaan Wienissä mm. kuuluisa Pauline Lucca. Elvira Standertskjöldin puoliso Emil Standertskjöld (1864-1900) oli syntynytVenäjällä ja omisti useita taloja Pietarissa. Emil Standertskjöldin isä oli varakas kenraaliluutnantti, Venäjän kaikkien kivääritehtaiden tarkastaja ja mm. Tulan kivääritehtaan vuokraaja - sukuhaaran varallisuus oli hänestä lähtöisin. Emil Standertskjöld osti Bredvikin tilan v. 1896 hovineuvos W. Dittmarilta, aluksi vuoteen 1907 asti perheen kesäpaikaksi. Emil Mauritz Standertskjöld kuoli Elfvikissä vuonna 1900. Villa Elfvikin Standertskjöldeillä oli kaksi tytärtä: Toinen tyttäristä, Fanny Lise Standertskjöld (1893-1974) opiskeli mm. Tukholman ja Pariisin taideakatemiassa. Hän näytteli eri teattereissa v. 1919-23 ja järjesti Elfvikissä 1920-luvulla pidetyissä juhannusjuhlissa amatööriteatteriesityksiä. Nuorempi tytär Thelma Emilie Standertskjöld (1897-1956) opiskeli kuvanveistäjäksi ja osallistui mm. v. 1926 Suomen taiteilijain 30. näyttelyyn. Kaksi kolmasosaa Elfvikin-Bredvikin maista (160 ha) myytiin vuonna 1917 Ab Steniukselle, joka puolestaan vuonna 1939 myi omistamansa osan Bredvikiä edelleen Helsingin kaupungille. Elvira Standertskjöldin molemmat tyttäret kuolivat naimattomina ja huvila oli testamentattu Svenska Litteratursällskapet i Finland rf:lle. Testamentissa toivottiin ruotsinkielisten näyttelijöiden ja taiteilijoiden virkistys- ja vanhainkotitoimintaa. Päärakennus ja puisto tuli sen mukaan säilyttää mahdollisimman muuttumattomana. Svenska Litteratursällskapet i Finland rf myi Elfvikin vuonna 1981 Suomen valtiolle. Espoon kaupunki osti rakennuksen monien välivaiheiden jälkeen vuonna 1985 ja rakennus kunnostettiin taidokkaasti vuosina 1989-1991. Suurelle yleisölle Villa Elfvik avattiin 6.6.1992. Villa Elfvikissa toimii nykyisin Espoon ympäristökeskuksen luontotalo. Luontotalo sijaitsee Laajalahden luonnonsuojelualueen pohjoisreunalla. Villa Elfvikin länsipuolella on työväen asuinrakennus ja rannalla laivalaituri sekä venevaja. Huvimaja on puistossa koilliseen päärakennuksesta.