Arkkitehti Vilho Penttilän aloitteesta perustettiin vuonna 1917 rantaradan varteen Viherlaakson Kattotiili Oy -niminen tehdas. Tarkoituksena oli aluksi kattotiilien valmistus, mutta ennen kuin tuotantoon ryhdyttiin, muutettiin tuotantosuuntaa ja hienokeraaminen teollisuus tuli ohjelmaan 1919. Yhtiön nimi muutettiin 1924 Viherlaakson Saviteollisuus Oy:ksi. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi muodostettiin uusi yhtiö, Grankullan Saviteollisuus Oy. Vuodesta 1937 tehdas toimi Kera Oy -nimisenä vuoteen 1958 saakka, jolloin tuotanto lopetettiin kannattamattomana. Talvisodan aikana Strömberg Oy valmisti tehtaassa sotatarvikkeita.Raaka-aine saatiin lähiseudun pelloilta. Savi nostettiin talvella, jolloin kuoppiin tunkeutuva pohjavedestä oli vähiten haittaa. Tehtaan tuotannon pääosan muodostivat kukkaruukut. Aluksi polttouuneja oli kaksi, vuoteen 1939 mennessä polttouuneja oli neljä. Tällöin voitiin polttaa noin 20 000 esinettä viikossa.Yhä vielä säilynyt, tosin uuteen käyttöön otettu tiilinen tehdasrakennus on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1920. Rakennusta on laajennettu moneen eri otteeseen. Laajimmat uudisrakennustyöt toteutettiin 1937.39 taiteilija O.J.Ermalan suunnitelmien mukaan. Osittaiset tulipalot 1939 ja 1945 johtivat taas uudisrakennustöihin. Niiden tuloksena tehdas sai nykyisen harjakattoisen asunsa.
Arkkitehti Vilho Penttilän aloitteesta perustettiin vuonna 1917 rantaradan varteen Viherlaakson Kattotiili Oy -niminen tehdas. Tarkoituksena oli aluksi kattotiilien valmistus, mutta ennen kuin tuotantoon ryhdyttiin, muutettiin tuotantosuuntaa ja hienokeraaminen teollisuus tuli ohjelmaan 1919. Yhtiön nimi muutettiin 1924 Viherlaakson Saviteollisuus Oy:ksi. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi muodostettiin uusi yhtiö, Grankullan Saviteollisuus Oy. Vuodesta 1937 tehdas toimi Kera Oy -nimisenä vuoteen 1958 saakka, jolloin tuotanto lopetettiin kannattamattomana. Talvisodan aikana Strömberg Oy valmisti tehtaassa sotatarvikkeita.Raaka-aine saatiin lähiseudun pelloilta. Savi nostettiin talvella, jolloin kuoppiin tunkeutuva pohjavedestä oli vähiten haittaa. Tehtaan tuotannon pääosan muodostivat kukkaruukut. Aluksi polttouuneja oli kaksi, vuoteen 1939 mennessä polttouuneja oli neljä. Tällöin voitiin polttaa noin 20 000 esinettä viikossa.Yhä vielä säilynyt, tosin uuteen käyttöön otettu tiilinen tehdasrakennus on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1920. Rakennusta on laajennettu moneen eri otteeseen. Laajimmat uudisrakennustyöt toteutettiin 1937.39 taiteilija O.J.Ermalan suunnitelmien mukaan. Osittaiset tulipalot 1939 ja 1945 johtivat taas uudisrakennustöihin. Niiden tuloksena tehdas sai nykyisen harjakattoisen asunsa.
