video: Ekolokero: metsäpalot ja metsän kerroksellisuus

Suomen metsät ovat palaneet ennen palokuntien perustamista lähes säännöllisesti. Metsäpalojen seurauksena maisema on muuttunut ja aukkoisuus lisääntynyt. Tietyt kasvilajit (esim. maitohorsma ja monet lehtipuulajit) ovat yleistyneet palojen seurauksena. Jotkut hyönteislajit kuten sinisiipiperhoset ovat säilyneet sen takia, että metsä on palanut tarpeeksi usein. Metsäpalot ovat luoneet myös linnuille uusia ympäristöjä. Miltä metsän kerroksellisuus on näyttänyt? Puut muodostavat ylimmän kerroksen ja monipuolisessa metsässä on runsaasti eri puulajeja. Puukerroksen alapuolella on pensaskerros, joka on rehevin lehtomaisissa metsissä. Pensaskerros alkaa noin metrin korkeudelta ja voi ulottua useidenkin metrien korkeuteen. Tiheä pensaskerros on tärkeä monille lintulajeille. Pensaskerroksen alla on kenttäkerros. Siihen kuuluu suuri määrä erilaisia kasvilajeja. Lähes kaikki matalat kasvit (heinät ja varvut) luovat kenttäkerroksen. Tuoreella kankaalla kenttäkerrokselle tyypillisiä lajeja ovat mustikka, metsätähti ja riidenlieko, kuivalla kankaalla puolukka, metsälauha ja maitikat. Lehdoissa kenttäkerros on runsainta. Kenttäkerroksen alla on pohjakerros, jonka muodostavat sammalet ja jäkälät. Alimpana on maaperä, joka luo olosuhteet kasvulle. Joissakin ympäristöissä, esim. ihmisen luomissa talousmetsissä kerroksellisuutta on vaikea havaita. Pensaskerros on niistä hävitetty.