Kerran istui korppi puussa kantaen nokassansa suuren juustonvenkaleen. Kettu huomas tuon ja hajun tunsi sen, hän kumartaen astui korpin etehen laulaissaan: "fral-lal-la-laa!" laulaissaan: "fral-lal-la-laa!" laulaissaan: "fral-lal-la-la, fral-lal-laa!"