luontokohde: Junkarsborg

Junkarsborgin linna sijaitsee Karjaan pohjoisosassa Päsarträsketin järven kaakkoisosassa keskellä Mustionjokea. Se kuuluu maamme ns. maavallilinnoihin. Alunperin linnoitus sijaitsi jokeen työntyvällä niemellä, jonka itäpuolitse Mustionjoki virtasi vuolaana koskena. Mustion ruukin toimintaan liittyen koskea on perattu useasti ja sen ohi on kaivettu kanavia, joista viimeisin vuodelta 1899 leikkautuu läpi linnaniemen. Junkarsborg muodostuu päälinnasta ja sitä länsipuolella linnaniemellä suojanneesta esilinnasta. Esilinnan varustuksista on jäljellä vain vallihauta, mutta päälinnan nelikulmaista linnanpihaa kiertävät vieläkin maavallit, jotka ovat jykevimmillään etelään antavalla sivulla. Linnanpihalla on tutkimuksissa tavattu kivirakennusten perustuksia, mutta ne ovat nyt maan peittämiä lukuunottamatta linnan kaivoa. Junkarsborg on kaivaustulosten perusteella rakennettu 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Ensimmäinen linna oli puinen varustus, joka näyttää tuhoutuneen tulipalossa. Sen jälkeen paikalle pystytettiin puusta ja kivestä tehty linna, joka rahalöytöjen avulla on ajoitettu 1300-luvun loppupuolelle. Tältä ajalta on peräisin myös ainoa tunnettu linnaa koskeva keskiaikainen kirjallinen maininta. Linna mainitaan vuonna 1395 Bo Joninpoika Gripin perillisten panttiläänien joukossa. Linnaa on sen sijainnin perusteella pidetty Mustionjokea pitkin aina Hämeen sydänmaille asti avautuvan vesireitin lukkona. Sitä on myös pidetty Raaseporin edeltäjänä, sillä linna sijaitsee keskiaikaisen Rasan boolin eli verokunnan alueella (Raseborg - Rasan linna). Nimi olisi sittemmin periytynyt uudelle linnalle, joka pystytettiin lähemmäs rannikkoa. Junkarsborg on joka tapauksessa jäänyt pois käytöstä Raaseporin perustamisen jälkeen eikä sillä näytä olleen minkäänlaista merkitystä 1400-luvulta eteenpäin. Linna on mahdollisesti palvellut viimeisen kerran Raaseporin rakentamisen aikoina, jolloin sieltä on valvottu rakennustarvikkeiden tuotantoa ja kuljetusta. Linnan itäpuolelta tunnetaan näet tiilentekopaikka ja kansanperinteen mukaan linnan lähellä on myös kalkkiuuni ja paja. Linnan alueelta on tehty kasvikartoitus (Aimo Nummi 1994). Kartoituksen mukaan siellä kasvaa useita ihmisen toimintaan liittyviä kasveja. Näistä ainakin humalalla (Humulus lupulus) ja mäkikauralla (Avenula pubescens) on selvästi liittymäkohtia linnan varhaishistoriaan. Hoidon yhteydessä kohteesta on poistettu lähes 100 m3 puustoa. Hoito laajennettiin vuonna 1994 kattamaan myös linnan eteläpuolella oleva niemi, josta linnaan on paras näköala. Varsinaisen linnan hoitoa on jatkettu niitoin.