rakennettu kohde: Espoon terveyslähde (paikka)

Eric Tuneldin 1794 ilmestyneessä kirjassa "Geographie öfver Konungariket Swerige samt Derunder hörande Länder" mainitaan hakusanan "Esbo" kohdalla vain Espoonkartanon säteritila ja Espoon Terveyslähde. On kuitenkin mahdollista, että lähde on ollut tunnettu ja käytössä jo aikaisemminkin. Virallisesti se kuitenkin hyväksyttiin laillistetuksi ja valvotuksi terveyslähteeksi 1751. Terveyslähteen ensimmäisenä intendenttinä toimi helsinkiläinen lääkäri Carl Fredrik Zandt ja hänen jälkeensä piirilääkäri Paul Bånge.Vanhin kartta, johon Espoon terveyslähde on merkitty, on maanmittari Fattenborgin vuonna 1755 laatima. Karttaa täydensi 1769 maanmittari Nils Westermark. Hänen kartassaan lähteestä on käytetty nimitystä "surbrun". Sen lähellä oli suuri rakennus, jonka nimenä oli "Baraque". Maanmittari Carl Hagströmin 1774 laatimasta kartasta on tehty kaksi toisistaan jonkin verran poikkeavaa yksityiskohtaista karttaa terveyslähteen alueesta ja rakennuksista. Lähteelle johti kaksi puukujaa, toinen Lövkullasta ja toinen kirkon suunnasta. Niiden risteyskohdassa oli pyöreä puiden reunustama kääntöpaikka. Sen laidalla oli varsinainen kaivohuone lähteineen sekä pyöreä vesisäiliö. Vanhemmissa kartoissa esiintyvä "parakki" oli ilmeisesti jo raunioitunut, koska Hagström on piirtänyt sen vain viitteellisesti. Parakin paikalle oli tällöin tarkoitus rakentaa uusi talo siipirakennuksineen kaivomestaria varten. Hän oli siihen saakka asunut kirkolle johtavan puukujan varrella. Terveyslähteen alueella oli lisäksi kaksi käymälää ja lato.Espoon terveyslähde oli kuuluisa ja sen käyttö oli vilkasta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Se oli erityisesti Helsingin seurapiirien ja Suomenlinnaa rakentavien upseerien suosiossa. Espoon terveyslähteen käyttö väheni huomattavasti ja ennen 1800-luvun puoliväliä. Espoon terveyslähteen alueella on tehty arkeologisia kaivauksia.