Kahdeksasviidettä runo
Vaka vanha Väinämöinen,tietäjä iän-ikuinen,tuosta tuumille tulevi,ajeleiksen arveloillenuotan liinaisen kutoa,satahisen saautella.
Jopa tuon sanoiksi virkki,itse lausui, noin nimesi:"Onko liinan kylväjätä,kylväjätä, kyntäjätä,verkko valmistellakseni,satasilmä saa'aksenikalan kurjan tappajaksi,katalan kaottajaksi?"
Löytähän vähäisen maata,paikkoa palamatointasuurimmalla suon selällä,kahen kantosen lomassa.
Kannon juuri kaivetahan:sieltä löytyi liinan siemenTuonen toukan kätköksestä,maan maon varustamista.
Olipa tuhkia läjänen,koko kuivia porojapurren puisen polttamilta,venehen kyettämiltä.Siihen liina kylvettihin,kypenihin kynnettihin,rannallen Aluen järven,peltohon saviperähän.
Siitä silloin taimi nousi,pensi pellavas peritöin,liina liitotoin yleniyhtenä kesäisnä yönä.
Yöllä liina kylvettihin,kuutamella kynnettihin,perattihin, koirittihin,nyhettihin, riivittihin,terävästi temmottihin,rotevasti rohkittihin.
Vietihin likohon liina;sai pian lionneheksi.Nopeasti nostettihin,kiirehesti kuivattihin.
Kohta tuotihin kotihin,pian luista luistettihin,loteasti loukuttihin,lipeästi lipsuttihin.
Hapeasti harjattihin,hämysillä häpsittihin,joutui kohta kuontalolle,välehemmin värttinälle,yhtenä kesäisnä yönä,kahen päivyen kesellä.
Sen sisaret kehreävät,kälykset kävylle lyövät,veljet verkoksi kutovat,apet ainoille panevat.
vielä puolessa sitäki!
Saipa nuotta valmihiksi,lankapaula laaituksi,perältä satoa syltä,siulat seitsentä satoa.Sen kivestivät somasti,lau'ustivat laatuisasti.
Nuoret nuotalle menevät,vanhat koissa arvelevat:tokko tuota saatanehe,mitä mielin pyyetähän?
Ve'etähän, vennotahan,pyyetähän, pynnetähän:ve'etähän pitkin vettä,pohetahan poiken vettä.Saa'ahan vähän kaloja:kiiskiä kirokaloja,ahvenia ruotaisia,särkiä sapikkahia;ei saatu sitä kaloa,kuta vasten nuotta tehty.
Sanoi vanha Väinämöinen:"Oi on seppo Ilmarinen!Lähtekämme itse tuonne,kera verkkojen vesille!"
Läksivät urosta kaksi,veivät verkkonsa vesille.Yksi siula heitettihinsaarehen selällisehen,siula toinen heitettihinniittykannan niemeksehen;nostin tuonne laaitahanvanhan Väinön valkamahan.
Pohetahan, potketahan,ve'etähän, vennätähän.Saa'ahan kaloja kyllin:ihveniä, ahvenia,tuimenia, taimenia,lahnoja, lohikaloja,kaikkia ve'en kaloja;ei saa'a kaloa tuota,kuta vasten nuotta tehty,lankapaula laaittuna.
Silloin vanha Väinämöinenvielä verkkoja lisäsi;jatkoi siuloja sivultaviiellä sylisa'alla,köyttä saalla seitsemällä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Viekämme syville verkot,etemmä ehättäkämme,vetäkämme vettä vielätoki toinenkin apajas!"
Verkot vietihin syville,ennätettihin etemmä;ve'ettihin vettä vielätoki toinenkin apajas.
Siinä vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:
"Vellamo, ve'en emäntä,ve'en eukko ruokorinta!Tules paian muuttelohon,vaattehen vajehtelohon!Sinull' on rytinen paita,merenvaahtivaippa päällä,tuulen tyttären tekemä,Aallottaren antelema:minä annan liinapaian,panen aivan aivinaisen;se on Kuuttaren kutoma,Päivättären kehreämä.
"Ahto, aaltojen isäntä,satahauan hallitsija!Ota virpi viittä syltä,salko seitsentä tapoa,jolla selät seuruelet,meren pohjat meuruelet,nostat ruotaisen romuen,kaiotat kalaisen karjantämän nuotan nostimille,satalauan laskimille,kalaisista kaartehista,lohisista loukeroista,suurilta selän navoilta,synkiltä syväntehiltä,päivän paistamattomilta,hiekan hieromattomilta!"
Pikku mies merestä nousi,uros aalloista yleni;seisovi meren selällä.Siitä tuon sanoiksi virkki:"Onko tarve tarpojata,puun pitkän pitelijätä?"
Vaka vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:"Onpa tarve tarpojata,puun pitkän pitelijätä."
Mies pieni, uros vähäinen,hongan rannalta hotaisi,puun pitkän petäjiköstä,paaen painoi tarpoimeksi.
Kyselevi, lauselevi:"Tarvonko väen mukahan,oike'in olan takoa,vai tarvon asun mukahan?"
Vanha viisas Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Jos tarvot asun mukahan,äijä on siinä tarpomista."
Mies pieni, uros vähäinen,jo nyt tuossa tarpaisevi,tarpovi asun mukahan;kaiotti kaloja paljontuon on nuotan nostimille,satalauan laskimille.
Siitä nuotta nostetahan,puretahan, puistetahanvenehesen Väinämöisen:saa'ahan kalainen karhi,kut' oli vasten nuotta tehty,lankapaula laaittuna.
Vaka vanha Väinämöinenviiletti venehen maallesivuhun sinisen sillan,päähän portahan punaisen.Siivosi kalaisen karhin,purki ruotaisen romuen:sai sieltä halean hauin,kut' oli viikon pyyettynä.
Silloin vanha Väinämöinenitse tuossa arvelevi:"Ruohinko käsin ruvetailman rautarukkasitta,kivisittä kintahitta,vaskisitta vanttuhitta?"
Senpä kuuli Päivän poika.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Minä hauin halkoaisin,tohtisin käsiksi käyä,kun oisi isoni puukko,veitsi valtavanhempani."
Vieri veitsi taivosesta,puukko pilvistä putosi,pää kulta, terä hopea,vieri vyölle Päivän poian.
Niin pätevä Päivän poikatuon veitsen käsin tavoitti;sillä hauin halkaisevi,suu levän levittelevi.Vatsassa halean hauinlöytähän kulea kuuja;vatsassa kulean kuujan,siell' oli sileä siika.
Halkaisi sileän siian:sai sieltä sinikeräsensiian suolen soukerosta,kolmannesta koukerosta.
Kehitti sinikeräsen:sisältä sinikeräsenputosi punakeränen.Purki tuon punakeräsen:keskeltä punakeräsentapasi tulisorosen,jok' oli tullut taivosesta,puhki pilvien pu'onnut,päältä taivosen kaheksan,ilmalta yheksänneltä.
Väinämöisen arvellessa,millä tuota vietänehetupihin tulettomihin,pime'ihin pirttilöihin,jopa tuikahti tulonen,pääsi käestä Päivän poian.Poltti parran Väinämöisen;sepolta sitäi pahemmintuli poltti poskipäitä,käsiänsä kärventeli.
Meni siinä mennessänsäaalloitse Aluen järven.Karkasi katajikolle,niin paloi katajakangas;kohautti kuusikkohon:poltti kuusikon komean.Vieri vieläkin etemmä,poltti puolen Pohjan maata,sakaran Savon rajoa,kahen puolen Karjalata.
Vaka vanha Väinämöinenitse läksi astumahan,ylös korpehen kohosituon tuiman tulen jälille.Tapasi tulosen tuoltakahen kannon juuren alta,leppäpökkelön sisästä,lahokannon kainalosta.
Siinä vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:
"Tulonen, Jumalan luoma,luoma Luojan, valkeainen!Syyttäpä menit syville,asiatta aivan kauas!Teet paremmin, kun paloatkivisehen kiukahasen,kytkeihet kypenihisi,himmennäihet hiilihisi,päivällä pi'eltäväksikotapuissa koivuisissa,yöllä piileteltäväksikehän kultaisen kuvussa."
Tempasi tulikipunanpalavoihin pakkuloihin,koivun kääpihin kovihin,vaskisehen kattilahan.Kantoi tulta kattilassa,koivun kuorella kulettinenähän utuisen niemen,päähän saaren terhenisen:sai tuvat tulelliseksi,pirtit valkealliseksi.
Itse seppo Ilmarinensyrjin syöstihe merehen,veäikse vesikivelle,rantapaaelle paneiksetuskissa tulen palavan,vaike'issa valkeaisen.
Siinä tulta tummenteli,valkeaista varventeli.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:
"Tulonen, Jumalan luoma,panu, poika Aurinkoisen!Mikä sun pani pahaksi,jotta poltit poskiani,kuumotit kupehiani,ääriäni ärjöttelit?
"Millä nyt tulta tummentelen,valkeaista varventelen,teen tulen tehottomaksi,valkean varattomaksi,ettei viikkoa vihoisi,kovin kauan karvastaisi?
"Tule, tytti, Turjan maalta,neiti, laskeite Lapistahyyssä sukka, jäässä kenkä,hallassa hamehen helmat,hyinen kattila käessä,jäinen kauha kattilassa!Viskoa vilua vettä,riittehistä ripsuttelepaikoille palanehille,tulen tuhmille vihoille!
"Kun ei tuosta kyllin liene,tule, poika, Pohjolasta,lapsi, täyestä Lapista,mies pitkä, Pimentolasta,korpikuusien kokoinen,suopetäjän suuruhinen,hyiset kintahat käessä,hyiset saappahat jalassa,hyinen lakki päälaella,hyinen vyöhyt vyölle vyötty!
"Tuo'os hyytä Pohjolasta,jäätä kylmästä kylästä!Paljo on hyytä Pohjolassa,jäätä kylmässä kylässä:hyyss' on virrat, jäässä järvet,ilmat kaikki iljenessä;hyiset hyppivät jänikset,jäiset karhut karkelevatkeskellä lumimäkeä,lumivaaran liepehellä;hyiset joutsenet joluvat,jäiset sorsat soutelevatkeskellä lumijokea,jäisen kosken korvaksella.
"Hyytä kelkalla vetäös,jäätä reellä reutoellostuiman tunturin laelta,vaaran vankan liepeheltä!Sillä hyyllä hyy'yttele,jäävilulla jäähytteletulen viemiä vikoja,panun tuiki paahtamia!
"Kun ei tuosta kyllin liene,oi Ukko ylijumala,Ukko, pilvien pitäjä,hattarojen hallitsija,iätä iästä pilvi,jänkä lännestä lähetä,syrjin yhtehen syseä,lomatusten loukahuta!Sa'a hyytä, sa'a jäätä,sa'a voietta hyveäpaikoille palanehille,vian tuiki tullehille!"
Sillä seppo Ilmarinentuota tulta tummenteli,valkeata vaimenteli.Sai seppo paranneheksi,isellehen ehoksituimista tulen vioista.
