Kahdeksasneljättä runo
Tuop' on seppo Ilmarinen,takoja iän-ikuinen,heitti kultaisen kuvansa,hope'isen neitosensa.Pisti varsan valjahisin,ruskean re'en etehen,itse istuvi rekehen,kohennaikse korjahansa.Lähteäksensä lupasisekä mietti mennäksensäpyytämähän Pohjolastatoista Pohjolan tytärtä.
Sai päivän ajaneheksi,tuosta toisen vierneheksi;päivälläpä kolmannellatuli Pohjolan pihalle.
Louhi, Pohjolan emäntä,itse päätyvi pihalle.Sai tuossa sanelemahan,kääntihe kyselemähänoman lapsensa oloa,asuntoa armahansaminiänä miehelässä,naisena anoppelassa.
Se on seppo Ilmarinenalla päin, pahoilla mielin,kaiken kallella kypärinsanan virkkoi, noin nimesi:"Ellös nyt, anoppiseni,ellös sie kyselkö tuota,elämiä tyttäresi,asuntoa armahasi!Jo sen on surma suin pi'ellyt,kova loppu loukahtanut.Maassa on jo marjaseni,kankahassa kaunoiseni,mustakulmani kulossa,hopeani heinikossa.
Läksin toista tyttöäsi,nuorempata neitoasi.Annapa, anoppiseni,työnnä toinen tyttäresinaisen entisen eloille,sijalle sisaruensa!"
Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Pahoin tein minä poloinen,pahoinpa, polon-alainen,kun ma lapseni lupasin,työnsin sulle toisenkananuorena nukahtamahan,verevänä vieremähän:annoin kuin sutosen suuhun,karhun kiljuvan kitahan.
"En nyt toista annakana,en mä työnnä tyttöäninokiesi nuohojaksi,karstojesi kaapijaksi.Ennen työnnän tyttäreni,laitan lapseni vakavankoskehen kohisevahan,palavahan pyörtehesen,Manalan matikan suuhun,Tuonen hauin hampahisin."
Siitä seppo Ilmarinenmurti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa,käänti päätä käiväräistä.Itse tunkihe tupahan,alle kattojen ajoihe.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Tulepa minulle, tyttö,sijalle sisaruesi,naisen entisen eloillemesileivän leipojaksi,oluen osoajaksi!"
Lauloi lapsi lattialta,sekä lauloi jotta lausui:"Pois on, liika, linnastamme,mies outo, ovilta näiltä!Tukon linnoa tuhosit,palan linnoa pahensitkerran ennen käytyäsi,ovillen osattuasi.
"Neitonen, sinä sisari!Elä sulho'on ihastu,elä sulhon suun pitohoneläkä jalkoihin jaloihin!Sulholl' on suen ikenet,revon koukut kormanossa,karhun kynnet kainalossa,veren juojan veitsi vyöllä,jolla päätä piirtelevi,selkeä sirettelevi."
Neiti itse noin saneliIlmariselle sepolle:"En lähe minä sinulleenkä huoli huitukoille!Tapoit naisen ennen naiun,surmasit sisarueni:vielä tappaisit minunki,surmoaisit itseniki.Onpa tässä neitosessaparemmanki miehen verta,kaunihimman varren kauppa,koreamman korjan täysi,paikoille paremmillenki,isommille istuimille,ei sepon sysisijoille,miehen tuhmaisen tulille."
Se on seppo Ilmarinen,takoja iän-ikuinen,murti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa.Saautti tytön samassa,käärälti käpälihinsä,läksi tuiskuna tuvasta,riepsahti rekensä luoksi;työnnälti tytön rekehen,koksahutti korjahansa.Läksi kohta kulkemahan,valmistui vaeltamahan,käsi ohjassa orosen,toinen neien nännisillä.
Neiti itki ja urisi,sanan virkkoi, noin nimesi:"Sain nyt suolle karpalohon,vehkahan vesiperille;tuonne ma kana katoan,kuolen, lintu, liian surman!
"Kuule, seppo Ilmarinen!Kun et laskene minua,potkin korjasi paloiksi,sären reen repalehiksi,potkin poikki polvillani,sären säärivarsillani."
Se on seppo Ilmarinenitse tuon sanoiksi virkki:"Sentähen sepon rekosenlaiat rautahan rakettu,jotta potkia pitävi,hyvän immen heiskaroia."
Neitonen kujertelevi,vyö vaski valittelevi,sormiansa murtelevi,katkovi kätösiänsä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Kun et laskene minua,laulaime meren kalaksi,syvän aallon siikaseksi."
Se on seppo Ilmarinenitse tuon sanoiksi virkki:"Etpä sinä sinne pääse:minä haukina jälessä."
Neitonen kujertelevi,vyö vaski valittelevi,sormiansa murtelevi,katkovi kätösiänsä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Kun et laskene minua,metsähän menetteleime,kärpäksi kiven kolohon."
Se on seppo Ilmarinenitse tuon sanoiksi virkki:"Etpä sinä sinne pääse:minä saukkona jälessä."
Neitonen kujertelevi,vyö vaski valittelevi,sormiansa murtelevi,katkovi kätösiänsä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Kun et laskene minua,kiuruna kiverteleimetaaksi pilven piilemähän."
Se on seppo Ilmarinenitse tuon sanoiksi virkki:"Etpä sinä sinne pääse:minä kokkona jälessä."
Kulki matkoa palasen,ajoi tietä pikkuruisen.Jo hepo höryeleikse,luppakorva luonteleikse.
Neiti päätänsä kohotti,näki jälkiä lumessa.Kysytteli, lausutteli:"Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Jänö on juosnut siitä poikki."
Neiti parka huokaiseikse,huokaiseikse, henkäiseikse.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Voi minua, kurja raukka!Parempi minun olisi,parempi oletteleisijänön juoksevan jälillä,koukkupolven polkemilla,kuin tämän kosijan reessä,viirunaaman viltin alla.Jänön on karvat kaunihimmat,jänön suumalo somempi."
Se on seppo Ilmarinenpuri huulta, väänti päätä;ajoa kahattelevi.Ajoi matkoa palasen:taas hepo höryeleikse,luppakorva luonteleikse.
Neiti päätänsä kohotti,näki jälkiä lumessa.Kysytteli, lausutteli:"Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Repo on juosnut siitä poikki."
Neiti parka huokaiseikse,huokaiseikse, henkäiseikse.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Voi minua, kurja raukka!Parempi minun olisi,parempi oletteleisirevon reyhkävän re'essä,aina käyvän ahkiossa,kuin tämän kosijan reessä,viirunaaman viltin alla.Revon on karvat kaunihimmat,revon suumalo somempi."
Se on seppo Ilmarinenpuri huulta, väänti päätä;ajoa kahattelevi.Ajoi matkoa palasen:taas hepo höryeleikse,luppakorva luonteleikse.
Neiti päätänsä kohotti,näki jälkiä lumessa.Kysytteli, lausutteli:"Mi on tästä poikki juosnut?"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Hukka on juosnut siitä poikki."
Neiti parka huokaiseikse,huokaiseikse, henkäiseikse.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Voi minua, kurja raukka!Parempi minun olisi,parempi oletteleisihukan hurskavan jälillä,alakärsän askelilla,kuin tämän kosijan reessä,viirunaaman viltin alla.Hukan on karva kaunihimpi,hukan suumalo somempi."
Se on seppo Ilmarinenpuri huulta, väänti päätä.Ajoa kahatteleviyöksi uutehen kylähän.
Matkalta väsynehenäseppo nukkuvi sike'in
- toinen naista naurattavimieheltä unekkahalta.
Siitä seppo Ilmarinenaamulla havattuansamurti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa.Sanoi seppo Ilmarinen,itse mietti, noin nimesi:"Joko luome laulamahan,laulan moisen morsiamenmetsähän metsän omaksivai vetehen veen omaksi?
"En laula metsän omaksi:metsä kaikki kaihostuisi;enkäpä ve'en omaksi:vieroaisi veen kalaset.Ennen kaa'an kalvallani,menettelen miekallani."
Miekka mietti miehen kielen,arvasi uron pakinan.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Ei liene minua luotunaisia menettämähän,kataloita kaatamahan."
Se on seppo Ilmarinenjopa loihe laulamahan,syäntyi sanelemahan.Lauloi naisensa lokiksiluo'olle lekottamahan,veen karille kaikkumahan,nenät nienten niukumahan,vastatuulet vaapumahan.
Siitä seppo Ilmarinenrekehensä reutoaikse.Ajoa kahattelevialla päin, pahoilla mielin;matkasi omille maille,tuli maille tuttaville.
Vaka vanha Väinämöinentiellä vastahan tulevi.Sai tuosta sanelemahan:"Veli, seppo Ilmarinen!Mit' olet pahoilla mielin,kahta kallella kypärinPohjolasta tullessasi?Miten Pohjola elävi?"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Mi on Pohjolan eleä!Siell' on sampo jauhamassa,kirjokansi kallumassa:päivän jauhoi syötäviä,päivän toisen myötäviä,kolmannen kotipitoja.
"Jotta sanon kuin sanonki,vielä kerran kertaelen:mi on Pohjolan eleä,kun on sampo Pohjolassa!Siin' on kyntö, siinä kylvö,siinä kasvo kaikenlainen,siinäpä ikuinen onni."
Sanoi vanha Väinämöinen:"Veli, seppo Ilmarinen!Minne heitit naisen nuoren,kunne kuulun morsiamen,kun sa tyhjänä tuletki,aina naisetta ajelet?"Se on seppo Ilmarinen
