Seitsemäsneljättä runo
Se on seppo Ilmarinennaista itki illat kaiket,yöt itki unettomana,päivät einehettömänä;aamut aikaisin valitti,huomeniset huokaeli,kun oli kuollut nuori nainen,kaunis kalmahan katettu.Eipä kääntynyt käessävaskinen vasaran varsi,kuulunut pajasta kalkeyhen kuuhuen kululla.
Sanoi seppo Ilmarinen:"En tieä, poloinen poika,miten olla, kuin eleä.Istun yön eli makoan,äijä on yötä, tunti tuhma,vaivoja, matala mahti.
"Ikävät on iltaseni,apeat on aamuseni,äsken yöllä äitelämpi,havatessa haikeampi.Ei ole iltoja ikävä,ei apea aamujani,mure muita aikojani:ihanaistani ikävä,apeainen armastani,mure mustakulmaistani.
"Jo vainen iällä tälläuse'in minun utuisenkeskiöisissä unissakoura tyhjeä kokevi,käsi vaalivi valettakupehelta kummaltaki."
Seppo naisetta elävi,puolisotta vanhenevi.Itki kuuta kaksi, kolme.Niinpä kuulla neljännelläpoimi kultia mereltä,hope'ita lainehilta;keräsi kekosen puita,kolmekymmentä rekoista;puunsa poltti hiililöiksi,hiilet ahjohon ajeli.
Otti noita kultiansa,valitsi hope'itansasykysyisen uuhen verran,verran talvisen jäniksen.Työnti kullat kuumentohon,ajoi ahjohon hopeat,pani orjat lietsomahan,palkkalaiset painamahan.
Orjat lietsoi löyhytteli,palkkalaiset painattelikintahattomin kätösin,hatuttoman hartioisen.Itse seppo Ilmarinenahjoa kohentelevi,pyyti kullaista kuvaista,hope'ista morsianta.
Ei orjat hyvästi lietsoeikä paina palkkalaiset.Se on seppo Ilmarinenitse löihe lietsomahan.Lietsahutti kerran, kaksi,niin kerralla kolmannellakatsoi ahjonsa alusta,lietsehensä liepehiä,mitä ahjosta ajaikse,tungeikse tulisijasta.
Uuhi ahjosta ajaikse,lähetäikse lietsehestä,karva kulta, toinen vaski,kolmas on hopeakarva.Muut tuota ihastelevi,ei ihastu Ilmarinen.
Sanoi seppo Ilmarinen:"Se susi sinuista toivoi!Toivon kullaista sopua,hope'ista puolisoa."
Siitä seppo Ilmarinenuuhen työntävi tulehen.Liitti kultia lisäksi,hope'ita täytteheksi,pani orjat lietsomahan,palkkalaiset painamahan.
Orjat lietsoi löyhytteli,palkkalaiset painattelikintahattomin kätösin,hatuttoman hartioisen.Itse seppo Ilmarinenahjoa kohentelevi,pyyti kullaista kuvoa,hope'ista morsianta.
Ei orjat hyvästi lietsoeikä paina palkkalaiset.Se on seppo Ilmarinenitse loihe lietsomahan.Lietsahutti kerran, kaksi,niin kerralla kolmannellakatsoi ahjonsa alusta,lietsehensä liepehiä,mitä ahjosta ajaikse,lähetäikse lietsehestä.
Varsa ahjosta ajaikse,lähetäikse lietsehestä,harja kulta, pää hopea,kaikki vaskesta kaviot.Muut tuota hyvin ihastui,ei ihastu Ilmarinen.
Sanoi seppo Ilmarinen:"Se susi sinuista toivoi!Toivon kullaista sopua,hope'ista puolisoa."
Siitä seppo Ilmarinenvarsan työntävi tulehen.Liitti kultia lisäksi,hope'ita täytteheksi,pani orjat lietsomahan,palkkalaiset painamahan.
Orjat lietsoi löyhytteli,palkkalaiset painattelikintahattomin kätösin,hatuttoman hartioisen.
Itse seppo Ilmarinenahjoa kohentelevi,pyyti kullaista kuvoa,hope'ista morsianta.
Ei orjat hyvästi lietsoeikä paina palkkalaiset.Se on seppo Ilmarinenitse loihe lietsomahan.Lietsahutti kerran, kaksi,niin kerralla kolmannellakatsoi ahjonsa alusta,lietsehensä liepehiä,mitä ahjosta ajaikse,lähetäikse lietsehestä.
Neiti ahjosta ajaikse,kultaletti lietsehestä,pää hopea, kassa kulta,varsi kaikki kaunokainen.Muut tuota pahoin pelästyi,ei pelästy Ilmarinen.
Siitä seppo Ilmarinentakoi kullaista kuvoa,takoi yön levähtämättä,päivän pouahuttamatta.Jalat laati neitoselle,jalat laati, käet kuvasi:eipä jalka nousekana,käänny käet syleilemähän.
Takoi korvat neiollensa:eipä korvat kuulekana.Niin sovitti suun sorean,
Sanoi seppo Ilmarinen:"Oisi tuo sorea neito,kun oisi sanallisena,mielellisnä, kielellisnä."
Saattoi siitä neitosensautuisehen uutimehen,pehme'ille pääaloille,sulkkuisille vuotehille.
Siitä seppo Ilmarinenlämmitti kylyn utuisen,laati saunan saipuaisen;vastat varpaiset varusti,vettä kolme korvollista,jolla peiponen peseikse,pulmunen puhasteleiksenoista kullan kuonasista.
Kylpi seppo kyllitellen,valelihe vallotellen.Neien vierehen venähtiutuisehen uutimehen,teltahan teräksisehen,rankisehen rautaisehen.
Se oli kylki kyllä lämmin,ku oli vasten vaippojansa;ku oli nuorta neittä vasten,vasten kullaista kuvoa,se oli kylki kylmimässä,oli hyyksi hyytymässä,meren jääksi jäätymässä,kiveksi kovoamassa.
Sanoi seppo Ilmarinen:"Ei tämä hyvä minulle!Vienen neien VäinölähänVäinämöiselle varaksi,polviseksi puolisoksi,kainaloiseksi kanaksi."
Viepi neien Väinölähän.Sitte sinne tultuansasanan virkkoi, noin nimesi:"Oi sie vanha Väinämöinen!Tuossa on sinulle tyttö,neiti kaunis katsannolta,eik' ole suuri suun piolta,kovin leuoilta leveä."
Vaka vanha Väinämöinenkatsahti kuvoa tuota,luopi silmät kullan päälle.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Miksi toit minulle tuota,tuota kullan kummitusta?"
Sanoi seppo Ilmarinen:"Miksi muuksi kuin hyväksi!Polviseksi puolisoksi,kainaloiseksi kanaksi."
Sanoi vanha Väinämöinen:"Oi on seppo veikkoseni!Tunge neitosi tulehen,tao kaikiksi kaluiksi,tahi vie Venäehelle,saata Saksahan kuvasirikkahien riian naia,suurien soan kosia!Ei sovi minun su'ulle,ei minullen itselleninaista kullaista kosia,hope'ista huolitella."
Siitä kielti Väinämöinen,epäsi suvannon sulho,kielti kansan kasvavaisen,epäsi yleneväisenkullalle kumartamasta,hopealle horjumasta.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:"Elkätte, pojat poloiset,vasta kasvavat urohot,ollette elonkeraisetelikkä elottomatki,sinä ilmoisna ikänä,kuuna kullan valkeananaista kullaista kosiko,hope'ista huolitelko!Kylmän kulta kuumottavi,vilun huohtavi hopea."
