Kuudeskolmatta runo
Ahti oli saarella asuva,Kaukoniemen kainalossa.Oli pellon kynnännässä,vainion vakoannassa.Korvalta ylen korea,kovin tarkka kuulennalta.
Kuulevi jumun kylältä,järyn järvien takoa,jalan iskun iljeneltä,reen kapinan kankahalta.Juohtui juoni mielehensä,tuuma aivohon osasi:häitä Pohjola pitävi,salajoukko juominkia!
Murti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa;veret vierähti pahaksipoloisilta poskipäiltä.Heti heitti kynnöksensä,vaon keskivainiolle;nousi maasta ratsahille,lähtevi kohin kotialuoksi armahan emonsa,tykö valtavanhempansa.
Sanoi tuonne saatuansa,toimitteli tultuansa:"Oi emoni, vaimo vanha!Pane ruoka ruttoisestisyöä miehen nälkähisen,haukata halun-alaisen!Lämmitä samassa sauna,pian pirtti riu'uttele,missä mies puhasteleikse,sueiksen urosten sulho!"
Tuop' on äiti Lemminkäisenpani ruoan ruttoisestisyöä miehen nälkähisen,haukata halun-alaisenyhen kylyn joutuessa,yhen saunan saapuessa.
Siitä lieto Lemminkäinenotti ruokoa rutosti;meni saunahan samassa,kävi kylpyhuonehesen.Siellä peiponen peseikse,pulmonen puhasteleikse,päänsä pellavaspioksi,kaulanvarren valkeaksi.
Tuli saunasta tupahan.Sanan virkkoi,noin nimesi:"Oi emoni, vaimo vanha!Astu aittahan mäelle,tuo sieltä somat sopani,kanna vaattehet vakaiset,jotka päälleni pukisin,
varustaisin varrelleni!"
Emo ennätti kysyä,vaimo vanha tutkaella:"Kunne lähet, poikueni?Lähetkö ilveksen ajohonvaiko hirven hiihäntähän
vai oravan ammuntahan?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Oi emoni, kantajani!Lähe en ilveksen ajohonenkä hirven hiihäntähän,en oravan ammuntahan;lähen Pohjolan pitoihin,salajoukon juominkihin.Tuo mulle somat sopani,vaka'iset vaatteheni,häissä häilyteltäväni,
pioissa pi'eltäväni!"
Emo kielti poikoansa,nainen miestänsä epäsi;epäsi kavetta kaksi,kielti kolme luonnotartalähtemästä Lemminkäistähyvän Pohjolan pitoihin.
Noin sanoi emo pojalle,lausui vanhin lapsellensa:"Ellös menkö, poikueni,poikueni, Kaukueni,noihin Pohjolan pitoihin,suuren joukon juominkihin!Ei sua kutsuttu sinne,
ei tarkoin tahotakana."
Tuop' on lieto Lemminkäinensanan virkkoi, noin nimesi:"Kurjat kutsuen menevi,hyvä ilman hyppeleikse!Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset,airuhut alinomaisetmiekassa tuliterässä,
säilässä säkenevässä."
Tuop' on äiti Lemminkäisenyhä kielteä käkesi:"Ellös vainen, poikueni,menkö Pohjolan pitoihin!Monet on kummat matkallasi,isot tielläsi imehet,kolme surmoa kovinta,
kolme miehen kuolemata."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Ain' on surmia akoilla,kaikin paikoin kuolemia;ei uros hätäile noita,ei varsin varannekana.Vaan kuitenki kaikitenkisano korvin kuullakseni:mi on surma ensimäinen,
ensimäinen, viimeinenki?"
Virkkoi äiti Lemminkäisen,vaimo vanha vastaeli:"Sanon surmat syytä myötenenkä miehen mieltä myöten.Sanon surman ensimäisen.Se on surma ensi surma:menet matkoa vähäisen,pääset tietä päiväyksen:tulevi joki tulinenpoikkipuolin vastahasi.Joessa tulinen koski,koskessa tulinen luoto,luo'olla tulinen korko,korolla tulinen kokko:yöt se hammasta hiovi,päivät kynttä kitkuttavitulijalle vierahalle,
saavalle käkeävälle."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Se on surma naisen surma,ei ole kuolema urohon.Kyllä mä siihen keinon keksin,arvoan hyvän asian:laulan leppäisen hevosen,laulan leppäisen urohonsivutseni siirtymähän,eestäni vaeltamahan;itse sorsana sukellan,allina alenteleimekouritse kokon kynimen,vaakalinnun varpahitse.Oi emoni, kantajani!
Sano surma keskimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Se on surma toinen surma:menet matkoa vähäisen,toki toisen päiväyksen:tulevi tulinen kuoppa,se on poikkipuolin tietä,itähän iäti pitkä,luotehesen loppumatoin,täynnä kuumia kiviä,palavia paateroita.Sinne on satoja saanut,tuhansia tukkueltu,sa'an miestä miekallista,
tuhat rautaista oritta."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Ei ole siinä miehen surmaeikä kuolema urohon.Kyllä mä siihen mutkan muistan,mutkan muistan, keinon keksin:laulan ma lumesta miehen,uron hangesta hotaisen,sen tungen tulen väkehen,vaivaelen valkeahan,kylpijäksi kuuman saunanvastan vaskisen keralla;itse siirräime sivutse,tungeime tulen lävitse,ettei partana palane,hivuskutri kurvettune.Oi emoni, kantajani!
Sano surma jälkimäinen!"
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Se on surma kolmas surma:menet vieläki vähäisen,pääset siitä päiväyksen,Pohjolan veräjän suulle,ahtahimpahan alahan:susi päälle suimistaikse,karhu toisna kaimistaiksesuulla Pohjolan veräjän,kape'immassa kujassa.Syönyt on sa'anki miestä,tuhonnut tuhat urosta,niin miks' ei sinua söisi,
tuhoaisi turvatointa?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Uuhi uunna syötäköhön,rieskana revittäköhön,vaan ei mies pahempikana,uros untelompikana!Minua on vyötty miehen vyöllä,pantu miehen palkimella,solmittu uron solilla,jotten vielä jouakanasuuhun Untamon susien,kitahan kirokavetten.
"Muistan ma suelle mutkan,keksin keinon karhullenki:suet laulan suitsi-suuhun,karhut rautakahlehisin,tahi rutjon ruumeniksi,seulaisen sepalehiksi.Sillä siitä selvitäime,
pääsen matkani perille."
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Et vielä perille pääsnyt!Ne oli sinne mennessäsimatkalla isot imehet,kolme kummoa kovoa,kolme miehen kuolemata;viel' on sinne saatuasipaikalla pahimmat kummat.Kulet tietä pikkaraisen,tulet Pohjolan pihalle:aita on rautainen rakettu,terästarha teeksenneltymaasta asti taivosehen,taivosesta maahan asti,keihä'illä seivästetty,maan maoilla aiastettu,käärmehillä vitsastettu,sisiliskoilla si'elty;heitty hännät häilymähän,pääkurikat kuilumahan,pääkehät kähäjämähän,päät ulos, sisähän hännät.
"Maass' on toisia matoja,rata kyitä, käärmehiäylös kielin kiehumassa,alas hännin häilymässä.Yks' on muita kauheampieessä portin poikkipuolin,pitelämpi pirtin hirttä,paksumpi kujapatsasta,ylös kielin kiehumassa,suin ylös suhahtamassa,ei ketänä muuta vasten,
heitty hännät häilymähän,pääkurikat kuilumahan,pääkehät kähäjämähän,päät ulos, sisähän hännät.
"Maass' on toisia matoja,rata kyitä, käärmehiäylös kielin kiehumassa,alas hännin häilymässä.Yks' on muita kauheampieessä portin poikkipuolin,pitelämpi pirtin hirttä,paksumpi kujapatsasta,ylös kielin kiehumassa,suin ylös suhahtamassa,ei ketänä muuta vasten,vasten vaivaista sinua."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Seki on surma lapsen surma,ei ole kuolema urohon.Tunnen ma tulen lumoa,valkeaisen vaivutella,ja tunnen maot manata,käärmehyiset käännytellä.Äsken päänä eilisenäkynnin maata kyyn-alaista,käännin maata käärmehistäaivan paljahin kätösin.Kyyt pitelin kynsissäni,käsissäni käärmehyiset;tapoin kyitä kymmenkunnan,sa'an mustia matoja:viel' on kynnet kyyn veressä,käet käärmehen talissa.Sill' en taia tullakana,viel' en varsin jouakanamaon suuren suupalaksi,käärmehen käsialaksi:itse konnat kouristelen,ilkeät iki puserran,kyyt on laulan laiemmalle,maot muutan tien mukahan,astun Pohjolan pihalta,tungeime tuvan sisähän."
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ellös vainen, poikueni,menkö Pohjolan tupahan,Sariolan salvoksihin!Siell' on miehet miekka vyöllä,urohot sota-aseissa,humalassa hullut miehet,pahat paljo juotuansa.Laulavat sinun poloisenmiekkahan tuliterähän;jo on laulettu paremmat,jalommatki jaksettuna."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Jo olen ennenkin elellytnoilla Pohjolan tuvilla.Ei minua laula lappieikä tunge turjalainen;itse laulan lappalaisensekä tungen turjalaisen:laulan halki hartionsa,puhki leukansa puhelen,paian kauluksen kaheksi,rikki rintalastasensa."
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ohoh poikani poloinen!Vielä muistat muinaistasi,kerskut ennen käynnistäsi!Jo olet ennenkin elellytnoilla Pohjolan tuvilla:uinut kaikki umpilammit,koirankieliset kokenut,käynyt koskia kolisten,myötävirtoja vilisten,Tuonen kosket tunnustellut,mitannut Manalan virrat!Siell' oisit tänäki päänäilman äitittä pahatta.
"Muistapa, mitä sanelen!Tulet Pohjolan tuville:mäki on täynnä seipähiä,piha täynnä pylvähiä,ne on täynnä miehen päitä;yks' on seiväs päätöin seiväs- senpä seipähän nenähänsinun pääsi leikatahan!"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Hurja noita huolinevi,epäkelpo keksinevi,viittä, kuutta vainovuotta,seitsentä sotakeseä!Ei noita uro totelle,vääjänne väheäkänä.Tuo mulle sotisopani,vanhat vainovaatteheni!Itse käyn isoni miekan,katson kalvan taattoseni;viikon on vilussa ollut,kauan kaihossa sijassa,itkenyt ikänsä siellä,kantajata kaipaellut."
Sai siitä sotisopansa,vanhat vainovaattehensa,isonsa ikuisen miekan,tuon taaton sotatoverin.Senpä siltahan sysäsi,terin työnti lattiahan:
vasten vaivaista sinua."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Seki on surma lapsen surma,ei ole kuolema urohon.Tunnen ma tulen lumoa,valkeaisen vaivutella,ja tunnen maot manata,käärmehyiset käännytellä.Äsken päänä eilisenäkynnin maata kyyn-alaista,käännin maata käärmehistäaivan paljahin kätösin.Kyyt pitelin kynsissäni,käsissäni käärmehyiset;tapoin kyitä kymmenkunnan,sa'an mustia matoja:viel' on kynnet kyyn veressä,käet käärmehen talissa.Sill' en taia tullakana,viel' en varsin jouakanamaon suuren suupalaksi,käärmehen käsialaksi:itse konnat kouristelen,ilkeät iki puserran,kyyt on laulan laiemmalle,maot muutan tien mukahan,astun Pohjolan pihalta,
tungeime tuvan sisähän."
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ellös vainen, poikueni,menkö Pohjolan tupahan,Sariolan salvoksihin!Siell' on miehet miekka vyöllä,urohot sota-aseissa,humalassa hullut miehet,pahat paljo juotuansa.Laulavat sinun poloisenmiekkahan tuliterähän;jo on laulettu paremmat,
jalommatki jaksettuna."
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Jo olen ennenkin elellytnoilla Pohjolan tuvilla.Ei minua laula lappieikä tunge turjalainen;itse laulan lappalaisensekä tungen turjalaisen:laulan halki hartionsa,puhki leukansa puhelen,paian kauluksen kaheksi,
rikki rintalastasensa."
Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ohoh poikani poloinen!Vielä muistat muinaistasi,kerskut ennen käynnistäsi!Jo olet ennenkin elellytnoilla Pohjolan tuvilla:uinut kaikki umpilammit,koirankieliset kokenut,käynyt koskia kolisten,myötävirtoja vilisten,Tuonen kosket tunnustellut,mitannut Manalan virrat!Siell' oisit tänäki päänä
ilman äitittä pahatta.
"Muistapa, mitä sanelen!Tulet Pohjolan tuville:mäki on täynnä seipähiä,piha täynnä pylvähiä,ne on täynnä miehen päitä;yks' on seiväs päätöin seiväs- senpä seipähän nenähän
sinun pääsi leikatahan!"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Hurja noita huolinevi,epäkelpo keksinevi,viittä, kuutta vainovuotta,seitsentä sotakeseä!Ei noita uro totelle,vääjänne väheäkänä.Tuo mulle sotisopani,vanhat vainovaatteheni!Itse käyn isoni miekan,katson kalvan taattoseni;viikon on vilussa ollut,kauan kaihossa sijassa,itkenyt ikänsä siellä,
kantajata kaipaellut."
Sai siitä sotisopansa,vanhat vainovaattehensa,isonsa ikuisen miekan,tuon taaton sotatoverin.Senpä siltahan sysäsi,terin työnti lattiahan:miekkanen käessä kääntyikuni tuore tuomen latva
tahi kasvava kataja.Sanoi lieto Lemminkäinen:"Tuskin on Pohjolan tuvissa,Sariolan salvoksissatämän miekan miettijäistä,
tämän kalvan katsojaista."
Jousen seinältä sivalti,kaaren vahvan vaarnaselta.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:"Sen mä mieheksi sanoisin,urohoksi arveleisin,joka jouseni vetäisi,kiveräni kiinnittäisinoilla Pohjolan tuvilla,
Sariolan salvoksilla."
Siitä lieto Lemminkäinen,tuo on kaunis Kaukomieli,suorihe sotisopihin,
puki vainovaattehisin.Itse lausui orjallensa,sanan virkkoi, noin nimesi:"Oi on osto-orjaseni,rahan saatu raatajani!Jou'uta sotaoriini,valjastele vainovarsalähteäkseni pitoihin,
lemmon joukon juominkihin!"
Orja nöyrä, neuvottava,pian pistihe pihalle,työnti varsan valjahisin,puikkoihin tulipunaisen.Sanoi tuolta tultuansa:"Jo olen tehnyt tehtäväni,suorittanut tuon orosi,
varsin läksi, ei varannut.
Emo neuvoi poikoansa,vanhin lastansa varoittioven suusta, orren alta,kattilan katasijoilta:"Poikueni, ainueni,lapseni, vakauteni!Jos sa jou'ut juominkihin,tapahut mihin tahansa,juopa puoli tuoppiasi,keskimaihin maljasesi;anna toisen toinen puoli,pahemman pahempi puoli:mato maljassa venyvi,
toukka tuopin pohjukassa."
Vielä neuvoi poikoansa,varsin lastansa vakustiperimäisen pellon päästä,veräjältä viimeiseltä:"Jos sa jou'ut juominkihin,tapahut mihin tahansa,istu puolella sijoa,astu puoliaskelella,anna toisen toinen puoli,pahemman pahempi puoli,niin sinusta mies tulevi,uros selvä selkiävi,läpi käymähän keräjät,jutut julki polkemahanurohoisessa väessä,
miehisessä joukkiossa."
Siitä läksi Lemminkäinenistuen oron re'essä;iski virkkua vitsalla,heitti helmiruoskasella.Läksi virkku vieremähän,
hevonen helettämähän.
Ajoi aikoa vähäisen,hyvän hetken hetkutteli:näki tiellä teirikarjan.Teiret lentohon lehahti,lintukarja kapsahuttieestä juoksevan hevosen.
Jäi hitusen höyheniä,tielle teiren sulkasia.Ne kokosi Lemminkäinen,tapaeli taskuhunsa:ei tieä, mikä tulisi,tapahtuisi taipalella;kaikki on tarpehen talossa,
hyväksi hätävarana.
Ajoi eellehen vähäisen,kulki tietä pikkuruisen;jo hepo hörösteleikse,luppakorva luonteleikse.
Se on lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,kuorustihe korjastansa,kaarastihe katsomahan:niin on, kuin sanoi emonsa,oma vanhempi vakasi!Aivin on joki tulinenpoikitse hevon e'essä.Joess' on tulinen koski,koskessa tulinen luoto,luo'olla tulinen korko,korolla tulinen kokko:sillä kulkku tulta kuohui,suu valeli valkeata,höyhenet tulena tuiski,
säkeninä säihkäeli.
Kaukon kaukoa näkevi,loitompata Lemminkäisen:"Minnepä menevi Kauko,
kunne läksit, Lemmin poika?"
Virkkoi lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Läksin Pohjolan pitoihin,salajoukon juominkihin.Välty syrjähän vähäisen,poikellaite tieltä poies,laske eelle matkamiestä,Lemminkäistä liiatenki,sivutsesi siirtymähän,
vieretse vaeltamahan!"
Kokko saatteli sanoa,tulikulkku kuiskahella:"Lasken eelle matkamiehen,Lemminkäisen liiatenki- suun kautta samoamahan,kautta kulkun kulkemahan:siitä sulle tie menevimennä tuosta tuon hyväksinoihin pitkihin pitoihin,
iän kaiken istumihin."
Mitä huoli Lemminkäinen!Ei tuossa kovin hätäillyt.Tapasip' on taskuhunsa,löihe kukkaroisehensa,otti teiren sulkasia;hieroa hitustelevikahen kämmenen välissä,sormen kymmenen sovussa:siitä syntyi teirikarja,
koko parvi koppeloita.Syöksi ne kokolle suuhun,antoi appajan kitahan,kulkkuhun kokon tulisen,ikenihin iskulinnun.Sillä siitä selvittihe,
pääsi päivän ensimäisen.
Iski virkkua vitsalla,helähytti helmisellä.Läks' oronen oikomahan,
hepo helkehyttämähän.
Ajoi matkoa palasen,piirrätteli pikkuruisen;jo oronen ouostuvi,hevonen hörähtelevi.
Kohottihe korjastansa,kaahistihe katsomahan:niin on, kuin sanoi emonsa,oma vanhempi vakitti!On eessä tulinen kuoppa,se on poikkipuolin tietä,itähän iäti pitkä,luotehesen loppumatoin,täynnä kuumoa kiveä,
palavata paateroa.
Mitä huoli Lemminkäinen!Ukkoa rukoelevi:"Oi Ukko, ylijumala,tahi taatto taivahinen!Nosta lonka luotehelta,toinen lännestä lähetä,kolmas istuta iästä,kohottele koillisesta,syrjin yhtehen syseä,lomatusten loukahuta!Sa'a lunta sauvan varsi,kiehittele keihäsvarsinoille kuumille kiville,
palaville paateroille!"
Tuo Ukko, ylijumala,taatto vanha taivahinen,nosti longan luotehelta,toisen lännestä lähetti,iätti iästä pilven,kohotteli koilta ilman,nepä yhtehen yhytti,lomakkohon loukahutti.Satoi lunta sauvan varren,kiehitteli keihäsvarrennoille kuumille kiville,palaville paateroille:tulipa luminen lampi,
hyinen järvi muo'ostihe.
Siitä lieto Lemminkäinenlauloi tuohon jäisen sillanpoikitse lumisen lammin,äyrähästä äyrähäsen.Sillä sen rovin vaelti,
pääsi toisen päiväyksen.
Laski virkkua vitsalla,helähytti helmisvyöllä.Sai virkku vilettämähän,
hepo hötkelyttämähän.
Virkku juoksi virstan, toisen,maan paras palan pakeni;siitä seisahtui äkisti,ei pakene paikaltansa.
Itse lieto Lemminkäinenkavahtihe katsomahan:on susi veräjän suulla,karhu vastassa kujalla,suulla Pohjolan veräjän,
päässä pitkien kujien.
Silloin lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,tavoitteli taskuhunsa,kulki kukkaroisehensa;otti uuhen villasia,hieroa utustelevikahen kämmenen kesessä,sormen kymmenen sovussa.
Puhui kerran kämmenelle:uuhet juoksuhun uhahti,koko lauma lampahia,karitsoita aika karja.Suet sinne ryömäisihe,karhut kanssa kaimasihe.Itse lieto Lemminkäinen
ajoi eelle matkoansa.
Kulki tietä pikkaraisen,tuli Pohjolan pihalle.Aita oli rautainen rakettu,teräksinen tarha tehty,sata syltä maaemähän,tuhat syltä taivosehen,keihä'illä seivästetty,maan maoilla aiastettu,käärmehillä kiinnitetty,sisiliskoilla si'elty:heitty hännät häilymähän,pääkurikat kuilumahan,päät vankat vapajamahan,
päät ulos, sisähän hännät.
Se on lieto Lemminkäinenjo tuossa ajattelevi:"Niin on, kuin sanoi emoni,kantajani kaikeroitti:on tuossa mokoma aitapantu maasta taivosehen!Alahatse kyy matavi,alemmaksi aita pantu,ylähätse lintu lenti,
ylemmäksi aita pantu."
Tok' ei tuossa Lemminkäinenhuolinut kovin hätäillä.Veti veitsen huotrastansa,tupestansa tuiman rauan,sillä aitoa sivalti,katkoi aiakset kaheksi;aian rautaisen avasi,käänti tarhan käärmehisenviieltä vitsasväliltä,seitsemältä seipähältä.Itse eellehen ajavi
portin Pohjolan etehen.
Käärme tiellä käänteleikseeessä portin poikkipuolin,pitelämpi pirtin hirttä,paksumpi patsasta portin.Sata silmeä maolla,tuhat kieltä käärmehellä,silmät seulan suuruhiset,kielet pitkät keihovartta,hampahat haravan varren,
selkä seitsemän venettä.
Siinä lieto Lemminkäinenei tohi käsiksi käyäsatasilmälle maolle,
tuhatkieli-käärmehelle.
Virkkoi lieto Lemminkäinen,
sanoi kaunis Kaukomieli:"Mato musta, maanalainen,toukka Tuonen-karvallinen,kulkija kulon-alainen,lehen lemmon juurehinen,läpi mättähän menijä,puun juuren pujottelija!Kuka sun kulosta nosti,heinän juuresta herättimaan päälle matelemahan,tielle teukkalehtamahan?Kuka nosti nokkoasi,kuka käski, ken kehoittipäätä pystössä piteä,kaulan vartta kankeata?Isosiko vai emosivaiko vanhin veljiäsivai nuorin sisariasi
vaiko muu sukusi suuri?
"Sule nyt suusi, peitä pääsi,kätke kielesi käpeä,sykerräite sykkyrähän,käperräite käppyrähän,anna tietä, puolen tietä,sivu mennä matkamiehen!Tahi siirry tieltä poies,kule, kurja, kursikkohon,kaaloa kanervikkohon,sala'aite sammalehen,veäite villakuontalona,haavan halkona kuleksi, tunge pääsi turpehesen,mätä mättähän sisähän- turpehessa sun tupasi,alla mättähän majasi - :jospa tuolta pääsi nostat,Ukko pääsi särkenevineuloilla teräsnenillä,rakehilla rautaisilla."
Senpä lausui Lemminkäinen.Ei sitä mato totellut;ain' yhä kähäelevi,ylös kielin kiehahtavi,suin ylös suhahtelevipään varalle Lemminkäisen.
Siitä lieto Lemminkäinenmuisti vanhoja sanoja,ennen eukon neuvomia,äitinsä opettamia.Sanoi lieto Lemminkäinen,virkki kaunis Kaukomieli:
"Kun et tuostana totelleetkä vääjänne vähällä,vielä turvut tuskihisi,paisut pakkopäivihisi,halkeat, paha, kaheksi,konna, kolmeksi muruksi,kun ma etsinen emosi,haen valtavanhempasi.Tieän, sykkä, synnyntäsi,maan kamala, kasvantasi:Syöjätär sinun emosi,Vetehinen vanhempasi.
"Sylki Syöjätär vesille,laski kuolan lainehille.Tuota tuuli tuuitteli,ve'en henki heilutteli,tuuitteli vuotta kuusi,senki seitsemän keseäselvällä meren selällä,lapovilla lainehilla.Vesi sen pitkäksi venytti,päivä paistoi pehmeäksi,ve'en tyrsky maalle työnti,aalto rannallen ajeli.
"Kulki kolme luonnotartarannalla meren rapean,meren pauhun partahalla.Ne tuon rannalla näkivät;sanoivat sanalla tuolla:'Mipä tuostaki tulisi,kunpa Luoja hengen loisi,tuolle silmät siunoaisi?'
"Päätyi Luoja kuulemassa;sanan virkkoi, noin nimesi:'Pahasta paha tulisi,konna konnan oksennosta,jos ma tuolle hengen loisin,silmät päähän siunoaisin.'
"Saipa Hiisi kuulemahan,mies häjy tähyämähän.Itse luojaksi rupesi;antoi Hiisi hengen tuollekonnan ilkeän kinalle,Syöjättären sylkemälle:siitä kääntyi käärmeheksi,muuttui mustaksi maoksi.
"Mist' on tuolle henki saatu?Henki Hiien hiiloksesta.Mist' on syyetty syäntä?Syöjättäreltä syäntä.Mist' on aivot ankeloisen?Virran vankan vaaluvista.Mistä tunto turmiolla?Kuohusta tulisen kosken.Mist' on pää pahalle pantu?Pää pahan pavun jyvästä.
"Mist' on siihen silmät luotu?Lemmon liinan siemenistä.Mist' on korvat konnan päässä?Lemmon koivun lehtosista.Mist' on suuta suunnitettu?Suu solesta Syöjättären.Mist' on kieli kehnon suussa?Keitolaisen keihä'ästä.Mist' on hampahat häjyllä?Okahista Tuonen ohran.Mist' on ilkeän ikenet?Ikenistä Kalman immen.
"Mist' on selkä seisotettu?Hiien hiiliseipähästä.Mistä häntä häälättynä?Pahalaisen palmikosta.Mistä suolet solmittuna?Suolet surman vyöllisestä.
"Siin' oli sinun sukusi,siinä kuulu kunniasi!
"Mato musta, maanalainen,toukka Tuonen-karvallinen,maan karva, kanervan karva,kaiken ilmankaaren karva!Lähe nyt tieltä matkamiehen,eestä kulkijan urohon!Anna mennä matkamiehen,Lemminkäisen leyhytellänoihin Pohjolan pitoihin,hyvän synnyn syöminkihin!"
Jo mato kuvattelihe,satasilmä siirtelihe,ntelihe käärme paksu,muuttelihe tien mukahan;antoi mennä matkamiehen,Lemminkäisen leyhytellänoihin Pohjolan pitoihin,salajoukon juominkihin.
