Viideskolmatta runo
Jopa viikon vuoteltihin,vuoteltihin, katseltihinneion nuotehet tulevanseppo Ilmarin kotihin:silmät vanhoilta valuviikkunoissa istuessa,polvet nuorilta nojuviveräjillä vuottaessa,lasten jalkoja paleliseinuksilla seisoessa,kului kengät kesk'-iältärantasilla raittaessa.
Niin huomenna muutamana,päivänä moniahana kumu kuuluvi salolta,reen kapina kankahalta.
Lokka, luopuisa emäntä,Kalevatar, kaunis vaimo, sanan virkkoi, noin nimesi:"Se on poikani rekonen!Jo tulevi Pohjolastanuoren neitonsa keralla!
"Lähes nyt kohti näitä maita,kohin näitä kartanoita, ison saamille tuville,vanhemman varustamille!"
Se on seppo Ilmarinenjo kohta kotihin saapi, ison saamille pihoille,vanhemman varustamille.Pyyhyet vihertelevätvesaisilla vempelillä, käkyet kukahtelevatkorjan kirjavan kokalla, oravat samoelevatpäällä aisan vaahterisen.
Lokka, luopuisa emäntä,Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki,itse lausui, noin nimesi:
"Kylä vuotti uutta kuuta,nuoret päivän nousentoa, lapset maata mansikkaista,vesi tervaista venettä; mie en kuuta puolinkana,päiveä mokominkana: minä vuotin veijoani,veijoani, minjoani. Katsoin aamun, katsoin illan,en tiennyt, mihin katosi,tokko pientä kasvattelivaiko laihoa lihoitti, kun ei tullut kuitenkana,vaikka varsinki lupasi tulla jälen tuntuessa,saa'a jälen jäähtymättä.
"Aina katsoin aamusilla,päivät päässäni pitelin, kun ei vieri veijon saani,ei kolaja veijon korja,näille pienille pihoille,kape'ille kartanoille. Oisko olkinen oronen,reki kaksikaplahinen, senki saaniksi sanoisin,korjaksi korotteleisin, jos se veijoni vetäisi,toisi kaunoni kotihin.
"Niinpä toivoin tuon ikäni,katsoin kaiken päiväkauen;pääni katsoin kallellehen,sykeröni syrjällehen, silmät suorat suikulaksi:toivoin veijoni tulevan näille pienille pihoille,kape'ille kartanoille. Jo tuo viimeinki tulevi,toki kerran kerkiävi, vierellä verevämuoto, punaposki puolellansa!
"Sulho, viljon veljyeni!Lasketapa laukkiotsa, vietätä hyvä hevonenentisille heinillensä, taanoisille kauroillensa!Laai meille terveyttä, laai meille, laai muille,laai kaikelle kylälle!
"Tehtyäsi tervehyisetsanele tarinojasi:matkasitko mainehitta,kävit tiesi tervehenä, kun läksit anopin luoksi,apen ainoan kotihin? Saitko neien, voitit vallan,sorritko sotiveräjän, levititkö neien linnan,pirotitko pystyn seinän, astuitko anopin sillan,istuitko isännän lautsan?
"Jo tuon näen kyselemättä,arvoan anelematta: kävipä tiensä tervehenä,matkansa imantehena; toip' on hanhen, voitti vallan,sortipa sotiveräjän, langettipa lautalinnan,levitteli lehmusseinän käyessä anopin luona,apen ainoan ko'issa.Onp' on sotka suojassansa,kana kainaloisessansa, puhas neiti puolellansa,valkeainen valloissansa.
"Kenpä toi tämän valehen,ken pani pahan sanoman, sulhon tyhjin tulleheksi,oron jouten juosneheksi? Eipä sulho tyhjin tullut,ei oronen jouten juosnut:on mitä oron veteä,liinaharjan liikutella! Hiessäpä hyvä hevonen,vaahessa valittu varsa tuvun tänne tuotuansa,verevän ve'ettyänsä.
"Nouse nyt korjasta, korea,hyvä lahja, laitiosta! Nouse ilman nostamatta,ylene ylentämättä,jos on nuori nostajasi,ylpeä ylentäjäsi!
"Korjasta kohottuasi,reen perästä päästyäsi astu tietä temminkäistä,maata maksankarvallista, sikojen silittämäistä,porsahien polkemaista, lampahan latsottamaista,hevon harjan hieromaista!
"Astu hanhen askelilla,taputa tavin jaloilla näitä pestyjäpihoja, tasaisia tanteria, apen saamia pihoja,anopin asettamia, veljen veistopenkeriä,sisaren siniketoja! Pole jalka portahalle,siirrä sintsin siltaselle,astu sintsiä simaista;siitä siirräite sisähän, alle kuulun kurkihirren,alle kaunihin katoksen!
"Jo täällä tämänki talven,jopa mennehen kesosen silta soitti sorsanluinensillallista seisojaista, laki kultainen kumisilaen alla astujaista,ikkunat iloitteliheikkunaisten istujaista.
"Jo täällä tämänki talven,jopa mennehen kesosen kääkäset käkertelihesormuskättä sulkijaista, kynnykset kykertelihehienohelman hempujaista, ovet aina aukieliovellista aukojaista.
"Jo täällä tämänki talven,jopa mennehen kesosen perin pirtti pyörähtelipirtillistä pyyhkijäistä, sintsinen sijoittelihesintsillistä siivojaista, vajaset vasertelihevajallista vastakättä.
"Jo täällä tämänki talven,jopa mennehen kesosen piha piilten kääntelihelastun pitkän poimijaista, aittaset alenteliheaitallista astujaista, orret notkui, parret painuinuoren vaimon vaattehia.
"Jo täällä tämänki talven,jopa mennehen kesosen kujaset kukertelihekujallista kulkijaista,lääväset lähenteliheläävällistä läänijäistä, tanhuaiset taantelihetanhuallista tavia.
"Jo täällä tämänki päivän,jopa päivän eilisenki aioin ammoi aikalehmäaamuvihkon antajaista, hevoisvarsa hirnakoitsiheinävihkon heittäjäistä,kaikerti kevätkaritsapalasen parantajaista.
"Jo täällä tämänki päivän,jopa päivän eilisenki vanhat istui ikkunoissa,lapset raittoi rantasilla, naiset seisoi seinuksilla,pojat porstuan ovilla nuoren vaimon varronnassa,morsiamen vuotannassa.
"Terve nyt, piha täysinesi,ulkoinen urohinesi, terve, vaja täysinesi,vaja vierahaisinesi, terve, sintsi täysinesi,tuohikatto kansoinesi, terve, pirtti täysinesi,satalauta lapsinesi, terve, kuu, terve, kuningas,terve nuori nuoekansa!Ei ole tässä ennen ollut,eipä ennen eikä eilen tämän joukon juoleutta,tämän kansan kauneutta.
"Sulho, viljon veljyeni!Pura pois punaiset paikat, sivalluta silkkiverhot!Näytä tuota näätäistäsi, viisin vuosin käytyäsi,kaheksin katseltuasi!
"Tokko toit, kenen käkesit?Käkesit käkösen tuoa, maalta valkean valita,vesiltä verevän saa'a.
"Jo tuon näen kyselemättä,arvoan anelematta: toit käkösen tullessasi,sinisotkan suojassasi, vihannimman virven latvanvihannasta virviköstä,tuorehimman tuomen lehväntuorehesta tuomikosta."
Olipa lapsi lattialla.Lausui lapsi lattialta:
"Voi veikko, mitä vetelet!Tervaskannon kauneutta, tervapuolikon pituutta,kerinkannan korkeutta!
"Kutti, kutti, sulho rukka!Tuota toivotit ikäsi,sanoit saavasi sataisen,tuovasi tuhannen neien. Jo saitki hyvän sataisen:- tuon tuhannen tuppeloisen! Sait kuin suolta suovariksen,aialta ajoharakan, pellolta pelotuslinnun,mustan linnun mullokselta!
"Mitä lie ikänsä tehnyt,kuta mennehen kesosen,kun ei kinnasta kutonut,saanut sukkoa su'unki? Tyhjänä tuli tupahan,annitoinna appelahan: hiiret kopsassa kopasi,hörppäkorvat lippahassa!"
Lokka, luopuisa emäntä,Kalevatar, vaimo kaunis, kuuli kummaisen tarinan.Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä lausuit, lapsi kurja,kuta, kunnotoin, latelit? Muista kummat kuulukohon,häväistykset häälyköhön, eipä tästä neitosesta,ei tämän talon väestä!
"Jo sanoit pahan sanasen,sanan kehnon kertaelit suusta yötisen vasikan,päästä pennun päiväkunnan!
Hyvän on sulho neien saanut,tuonut maalta maan parahan: on kuin puola puolikypsi,kuin on mansikka mäellä, tahi kuin käkönen puussa,pieni lintu pihlajassa, koivussa koreasulka,valorinta vaahteressa.
"Oisi ei saanut Saksastana,tavannut Viron takoatämän neitosen soreutta,tämän allin armautta, tämän kasvon kauneutta,tämän muo'on muhkeutta, käsivarren valkeutta,kaulan hoikan kaarevuutta.
"Eikä neiti tyhjin tullut:oli turkit tuotavana, vaipat vasta saatavanaja verat ve'ettävänä.
"Paljo on tällä neitosellaoman värttinän väkeä, oman kehrän kiertämätä,oman hyppisen hyveä, vaattehia valkehia,talvisotkun suorimia, kevätpäivän valkomia,kesäkuien kuivomia: hyvät hurstit huilahukset,päänalaiset pällähykset,sivallukset silkkihuivit,vilahukset villavaipat.
"Hyvä mutso, kaunis mutso,mutso valkeanverevä! Hyvinpä ko'issa kuuluit,tyttönä ison ko'issa; hyvin kuulu kuun ikäsiminiänä miehelässä!
"Elä huolelle rupea,elä huoli huolehtia!Ei sinua suolle viety,ojavarrelle otettu: viety on viljamättähältä,viety vielä viljemmälle, otettu oluttuvilta,oluemmille otettu.
"Hyvä neito, kaunis mutso!Tuotapa kysyn sinulta: näitkö tänne tullessasikekoja keräperiä,näsäpäitä närttehiä?Ne kaikki tämän talosen, tämän sulhon kyntämiä,kyntämiä, kylvämiä.
"Neitokainen, nuorukainen!Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla,niin tunne talossa olla! Hyvä tääll' on mutson olla,kaunis kasvoa miniän,piossasi piimäpytty,voivatinen vallassasi.
"Hyvä täss' on neien olla,kaunis kasvoa kanasen. Täss' on laajat saunan lauatja leveät pirtin lautsat, isännät isosi verrat,emännät emosi verrat, pojat onpi veikon verrat,tyttäret sisaren verrat.
"Kun sinun himo tulevi,noita mielesi tekevi ison saamia kaloja,veljen pyitä pyytämiä, niin elä kysy ky'yltäeläkä ano apelta! Kysy suorin sulholtasi,toimittele tuojaltasi! Ei ole sitä metsässäjalan neljän juoksijataeikä ilman lintusia,kahen siiven siukovia, ei vielä ve'essäkänäkalaparvea parasta, kuta sinun ei saaja saane,saaja saane, tuoja tuone.
"Hyvä täss' on neien olla,kaunis kasvoa kanasen. Ei ole kiirettä kivelleeikä huolta huhmarelle:vesi tässä vehnät jauhoi,koski kuohutti rukihit, aalto astiat pesevi,meren vaahti valkaisevi.
"Ohoh kullaista kyläistä,maan parasta paikaistani! Nurmet alla, pellot päällä,keskellä kylä välillä; kylän alla armas ranta,rannassa rakas vetonen:se sopivi sorsan uia,vesilinnun vieretellä."
Siitä joukko juotettihin,syötettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla,kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla,viertehillä vehnäisillä.
Olipa kystä kyllin syöä,kyllin syöä, kyllin juoapunaisissa purtiloissa,kaunoisissa kaukaloissa: pirotella piirahia,murotella voimuruja, sirotella siikasia,lohkota lohikaloja veitsellä hope'isella,kuraksella kultaisella.
Olut juoksi ostamatoin,mesi markoin maksamatoin,oluoinen orren päästä,sima vaarnojen sisästä, olut huulten huuhtimeksi,mesi mielten kääntimeksi.
Kukapa tuossa kukkujaksi,lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha Väinämöinen,laulaja iän-ikuinen, itse laululle rupesi,töille virtten työntelihe.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:
Kukapa tuossa kukkujaksi,lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha Väinämöinen,laulaja iän-ikuinen, itse laululle rupesi,töille virtten työntelihe.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:
"Veli kullat, veitoseni,suulliset sanalliseni, kielelliset kumppalini!Kuulkottenpa, kuin sanelen! Harvoin on hanhet suutasusten,sisarukset silmätysten, harvoin veikot vieretysten,emon lapset laiatustennäillä raukoilla rajoilla,poloisilla Pohjan mailla.
"Niin joko laululle lähemme,töille virtten työnteleimme? Laulanta runoilla töitä,kukunta kevätkäellä, painanta sinettärillä,kuonta kankahattarilla.
"Laulavat Lapinki lapset,heinäkengät heitteleväthirven harvoilta lihoilta,peuran pienen pallehilta; niin miks' en minäki laula,miks' ei laula meiän lapset ruoalta rukihiselta,suulta suurukselliselta?
"Laulavat Lapinki lapset,heläjävät heinäkengät vesimaljan juotuansa,petäjäisen purtuansa;niin miks' en minäki laula,miks' ei laula meiän lapset juomilta jyvällisiltä,olu'ilta ohraisilta?
"Laulavat Lapinki lapset,heläjävät heinäkengät nokisilta nuotioilta,hiilisiltä hiertimiltä; niin miks' en minäki laula,miks' ei laula meiän lapsetalta kuulun kurkihirren,alta kaunihin katoksen?
"Hyväpä täss' on miesten olla,armas naistenki asua olutpuolikon povella,mesitiinun tienohilla, sivullamme siikasalmet,luonamme lohiapajat, joist' ei syöen syömät puutu,juoen juomiset vähene.
"Hyväpä täss' on miesten olla,armas naistenki elellä. Ei tässä surulla syöä,ei eletä huolen kanssa; tässä syöähän surutta,eletähän huoletoinna iällä tämän isännän,elinajalla emännän.
"Kumman tässä ensin kiitän,isännänkö vai emännän?Ainap' entiset urohotensin kiittivät isännän, ku on suolta suojan saanut,ko'in korvesta kokenut: tyvin tuonut tyyskät männyt,latvoin lansatut petäjät, pannut paikalle hyvälle,asettanut ankaralle suuriksi sukutuviksi,kaunihiksi kartanoiksi; salvannut salosta seinät,hirret hirmulta mäeltä, ruotehet rome'ikolta,malat marjakankahalta, tuohet tuomivaaran päältä,sammalet sulilta soilta.
"Tupa on tehty tesmällensä,suoja pantu paikallensa. Sata oli miestä salvaimella,tuhat oli tuvan katolla tehessä tätä tupoa,laaittaissa lattiata.
"Jopa vaan tämän isännänsaaessa tätä tupoa mont' on tukka tuulta nähnyt,hivus säätä hirveätä. Use'in hyvän isännänjäänyt on kinnasta kivelle, hattua havun selälle,suohon sukkoa vajonnut.
"Use'in hyvä isäntäaivan aika-huomenessa ennen muien nousematta,kyläkunnan kuulematta nousnut on nuotiotulelta,havannut havumajoilta, havu päänsä harjaellut,kaste pesnyt sirkut silmät.
"Siitäpä hyvä isäntäsaapi tuttua tupahan, lautsantäyen laulajoita,ikkunat iloitsijoita, siltalauat lausujoita,karsinat karehtijoita, seinävieret seisojia,aitovieret astujia, pihat pitkin kulkijoita,maat ristin matelijoita.
"Isännän esinnä kiitin,siitä ehtoisen emännän ruokien rakentamasta,pitkän pöyän täyttämästä.
"Hänpä leipoi leivät paksut,suuret talkkunat taputti käpe'illä kämmenillä,kyperillä kymmenillä; nosti leivät leppeästi,syötti vierahat välehen liioilla sianlihoilla,kohokuori-kokkaroilla - terät vieri veitsistämme,päät putosi puukoistamme lohen päitä lohkoessa,hauin päitä halkoessa.
"Use'in hyvä emäntä,tuo tarkka taloinen vaimo, kuullut on kukotta nousta,kanan lapsetta karata näitä häitä hankittaissa,teoksia tehtäessä,hiivoja rakettaessa,olosia pantaessa.
"Hyvin on hyvä emäntä,tuo tarkka taloinen vaimo, osannut oluet panna,makujuoman juoksutella iuista imeltyneistä,make'ista maltahista, joit' ei puulla puuhaellut,korennolla koukkaellut, vaanpa kourilla kohenti,käsivarsin käännytteli saunassa savuttomassa,la'aistuilla lautehilla.
"Eipä tuo hyvä emäntä,tuo tarkka taloinen vaimo, laske iskulle ituja,päästä maalle maltahia; käypi saunassa use'insyänyöllä yksinänsä, ei huoli susia surra,pelätä metsän petoja.
"Jopa nyt emännän kiitin;vuotas kiitän patvaskani! Ken on pantu patvaskaksi,ken otettu oppahaksi? Kylän paras patvaskana,kylän onni oppahana.
"Onpa meiän patvaskallapäällä haahen haljakkainen; se on kaita kainalosta,soma suolien kohasta.
"Onpa meiän patvaskalla,onpa kauhtana kapoinen:helmat hietoa vetävi,takapuolet tanteria.
"Vähän paitoa näkyvi,pikkaraisen pilkottavi:on kuin Kuuttaren kutoma,tinarinnan riukuttama.
"Onpa meiän patvaskallavyöllä ussakka utuinen,päivän tyttären kutoma,kirjokynnen kirjoittamaajalla tulettomalla,tulen tietämättömällä.
"Onpa meiän patvaskallasilkkiset sukat jalassa,silkkiset sukan sitehet,säteriset säärinauhat,jotk' on kullalla ku'ottu,hopealla huoliteltu.
"Onpa meiän patvaskallaSaksan kengät kelvolliset,kuni joutsenet joella,vesiteiret vieremillätahi hanhuet havulla,muuttolinnut murrikolla.
"Onpa meiän patvaskallakutrit kullansuortuvaiset,parta kullanpalmikkoinen;päässä pystyinen kypäri,puhki pilvien puhuja,läpi metsän läiköttäjä,jot' ei saatane sataisin,tuotane tuhansin markoin.
"Jo nyt kiitin patvaskani;vuotas kiitän saajanaisen!Mist' on saatu saajanainen,kust' otettu onnellinen?
"Tuolt' on saatu saajanainen,tuolt' otettu onnellinentakoa Tanikan linnan,uuen linnan ulkopuolta.
"Eipä vielä sieltäkänä,ei perän pereäkänä!Tuolt' on saatu saajanainen,tuolt' otettu onnellinenVienan pääliltä vesiltä,ulapoilta auke'ilta.
"Eipä vielä sieltäkänä,ei perän pereäkänä!Kasvoi maalla mansimarja,punapuola kankahalla,pellolla heleä heinä,kukka kultainen aholla:siit' on saatu saajanainen,siit' otettu onnellinen.
"Saajanaisen suu somainenkuni Suomen sukkulainen;saajanaisen sirkut silmätkuni tähet taivahalla;saajanaisen kuulut kulmatkuni kuu meren-ylinen.
"Onpa meiän saajanaisenkaula kullankiehkuroissa,pää kullanvipalehissa,käet kullankäärilöissä,sormet kullansormuksissa,korvat kullanhelmilöissä,kulmat kullansolmuloissa,silmäripset simpsukoissa.
"Luulin kuun kumottavaksi,kuu kumotti kultasolki;luulin päivän paistavaksi,kun sen paistoi paian kaulus;luulin laivan läikkyväksi,kun sen läikkyi lakki päässä.
"Jopa kiitin saajanaisen;annas katson kaiken kansan,onko kansa kaunihina,väki vanha vänkeänäsekä nuoriso somana,koko joukko juoleana!
"Jopa katsoin kaiken kansan,ehkä tiesin ennoltaki:eip' ole tässä ennen olluteikä varsin vasta lienetämän joukon juoleutta,tämän kansan kauneutta,väen vanhan vänkeyttä,väen nuorison somuutta.Kaikk' on kansa haljakassakuni metsä huutehessa:alta on kuin aamurusko,päältä on kuin päivänkoite.
"Huokeat oli hopeat,löyhät kullat kutsuloilla,rahataskut tanterilla,rahakukkarot kujillanäillä kutsuvierahillakutsuloille kunniaksi."
Vaka vanha Väinämöinen,virren ponsi polvu'inen,siitä siirtihe rekehen,lähtevi kohin kotia;laulelevi virsissänsä,laulelevi, taitelevi.Lauloi virren, lauloi toisen
Lauloi virren, lauloi toisen- virrelläpä kolmannellakilahti jalas kivehen,tarttui kapla kannon päähän:rikkoihe reki runolta,jalas taittui laulajalta,kapla poikki paukahutti,laiat irti loskahutti.
Sanoi vanha Väinämöinen,itse virkkoi, noin nimesi:"Onko tässä nuorisossa,kansassa kasuavassa,vaiko tässä vanhalassa,väessä vähenevässä,kenpä Tuonelle kävisi,lähtisi Manan majoille,toisi Tuonelta orasen,vääntiän Manan väeltäreki uusi laatiani,korjanen kohentoani?"
Sekä nuoremmat sanovi,jotta vanhat vastoavi:"Ei ole tässä nuorisossaeikä varsin vanhastossa,koko suuressa su'ussaniin urosta urheata,jotta Tuonelle menisi,lähtisi Manan majoille,toisi Tuonelta orasen,vääntiän Manan majoiltareki uusi laatiasi,korjanen kohentoasi."
Silloin vanha Väinämöinen,laulaja iän-ikuinen,läksi toiste Tuonelahan,matkasi Manan majoille.Toi orasen Tuonelasta,vääntiän Manan majoilta.
Siitä vanha Väinämöinenlaulavi salon sinisen,salohon tasaisen tammensekä pihlajan pätevän;ne kohenti korjaksensa,painalti jalaksiksensa,niistä katsoi kaplaksiasekä väänti vempeleitä:sai korjan kohennetuksi,re'en uuen laaituksi.
Pisti varsan valjahisin,ruskean re'en etehen,itse istuihe rekehen,laskettihe laitiohon.sattaki virkku juoksi,helmin lyömättä hevonenentisille appehille,taanoisille suuruksille;saattoi vanhan Väinämöisen,laulajan iän-ikuisen,oman uksen aukomille,oman kynnyksen etehen.
