Tapio on metsänhaltija ja metsän isäntä, joka on koko Tapiolan kansan päämies. Esiintyy Kalevalassa etenkin metsästysloitsuja esittelevässä Lemminkäisen Hiiden hirven hiihdäntä -runossa (14. runo). Metsä ja sen saalis oli kansanuskon mukaan sidottuna Tapion lukolla. Tämän käsitteen liittyy uskomus metsästä Tapion aittana, jonka johdosta metsästäjän tuli suostutella Tapiolan väki antamaan omasta aitastaan saalista metsämiehelle. Metsämies pyysi erityisesti Mielikkiä, Tapiolan emäntää, avaamaan Tapion aitan ovea ja antamaan sen rikkauksia metsällä kulkevalle saalistajalle. Näin Tapion aitta (metsä eräantimien varastona) ja metsän lukko (saaliin metsästäjän tavoittamattomiin sulkeva konkretisoitunut myyttinen esine) kytkeytyivät tiiviisti yhteen ja osaksi metsästystaikuutta. E. A. Tunkelo on liittänyt sanan Tapio viron kielen lukkoa ilmaisevaan sanaan taba . Tapio-nimi olisi johdettu samalla tavalla kuin sanasta ansa (silmukkapyydys) on johdettu ilmaus sanasta ansio eli työllä ansaittu toimeentulo, joka alunperin on tarkoittanut metsämiehen ansapaikkaa ja metsästyksellä hankittua riistaa. Tapio olisi tämän tulkinnan mukaan metsästäjän ansatielle viritettyjen pyydysten yhteisilmaus. Tunkelon selitystä tukee länsisuomalaisessa sananparsistossa esiintyvä tapa-sana, jolla viitataan metsästyksessä käytettyihin lukkopyydyksiin. Martti Haavion mukaan käsitteet Tapio ja Tapion aitta on ymmärrettävä enemmän abstrakteina metaforina metsästysonnesta ja sen edistämisestä.
